tag:blogger.com,1999:blog-81901817642486665492024-03-20T10:27:41.754+01:00KolmikieliTerhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.comBlogger113125tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-1444868769754064532020-04-30T11:14:00.002+02:002020-05-02T10:12:06.195+02:00Kaksikielisen sanaston kehityksestä ja treenauksesta<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Seuraavaksi olisi tarkoitus vähän hahmotella lapsen sanaston kehitystä ja tarjota vinkkejä kotikutoiisiin sanastoharjoituksiin leikki-ikäisille ja vähän vanhemmillekin, joilla sanat pakkaavat unohtumaan tai on vaikea painaa mieleen. Tekstin lopussa kuvailemiani harjoituksia voi tehdä sekä yksi että kaksikielisen lapsen kanssa, mutta olen kirjoittanut tämän tekstin kaksikielisen lapsen kielen kehityksen näkökulmasta. Useinhan jompikumpi tai joku kielistä on silloin tällöin vähän toista heikompi. Silloin voi auttaa lasta auttamaan heikompaa kieltä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kun taapero alkaa käyttää omaksumiaan sanoja, ne on tallennettu mielen perukoihin horisontaalisesti. Lapsi on siis liittänyt usein sanoja, jotka hän usein kuulee yhdessä, kuten vaikkapa nopea auto tai juoda maitoa. Tässä sanaston kehityksen vaiheessa tiedot ja taidot ovat vielä täysin yksilön kokemuspohjalla, eli jos vaikkapa lapsella on punainen nalle tai pupu, on väri punainen liitetty nalleen tai pupuun eikä sydämeen, kuten meidän aikuisten sanastossa luultavasti on. Auto ja potkuauto voivat yhtä hyvin olla lapsen sanastossa nopeita, vaikka aikuisen mielestä potkuauto on luultavasti aika hidas.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span>
</span><br />
<a name='more'></a><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Seuraavaan vaiheeseen siirtyessä lapsen aktiivinen sanasto on ylittänyt 50 sanan rajapyykin ja alkaa järjestäytyä temaattisesti. En halua antaa tälle rajapyykille mitään aikarajaa, koska yksilöillistä vaihtelua on paljon. Seuraavan vaiheen sanaston kartuttamisprosessia kutsutaan englanniksi Fast Mapping nimityksellä. Suomeksi se voisi olla vaikka pikakartoitus. Fast Mappingilla tarkoitetaan nopeaa ja vaiheittaista tietoverkon kartuttamista omaksutulle uudelle sanalle.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;">Tässä vaiheessa sanasto alkaa kasvaa hurjasti useamman sanan päivävauhtia ja alkaa pikku hiljaa muistuttaa aikuisten sanastoa, jossa sanat on tallennettu verkostoksi, ominaisuudet ovat binäärisiä sekä peilaavat enemmän yhteisön tapoja ja normeja kuin että perustuisivat yksilön omaan kokemuspohjaan. Tällaisessa sanastossa eläimet on jaoteltu kotieläimiin ja maalaistalon eläimiin, kasvikset hedelmiin ja vihanneksiin, kulkuneuvot nopeisiin ja hitaisiin. Jokunen eläin (kuten kissa) voi kuulua molempiinkin pääluokkiin, mutta pääosin yhteen. Pääluokat taas jakautuvat useampiin alaluokkiin, vaikkapa karvaisiin ja höyhenellisiin eläimiin tai makeisiin ja kirpeisiin hedelmiin, yhden tai useamman ihmisen kulkuvälineisiin. Alaluokkia ja yksittäisiä käsitteitä määrittelevät binääriset ominaisuudet, kuten maukuva eläin, keltainen hedelmä, räpyläeläin ja moottorillinen ajoneuvo. Suurin piirtein esikouluikäisillä sanastoon alkaa tallentua myös alkutavuja, alkukirjaimia tai muita äänteellisiä piirteitä, kuten tavumääriä.</span></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span>
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqnM1yr9D67PeMntV9305qUWvXNvEJ0mKJb6T-43V_u-3CZJxSsNMVHmmrtdYx3hvmvuKnuHrbGyJCm6ldjMMZwartJ6KSKJdCindJYVrF44xoB0Ouw_duAqWvMLPr9gSAa0pG7pTo20U/s1600/palapeli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1120" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqnM1yr9D67PeMntV9305qUWvXNvEJ0mKJb6T-43V_u-3CZJxSsNMVHmmrtdYx3hvmvuKnuHrbGyJCm6ldjMMZwartJ6KSKJdCindJYVrF44xoB0Ouw_duAqWvMLPr9gSAa0pG7pTo20U/s400/palapeli.jpg" width="280" /></span></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "trebuchet ms" , sans-serif;"><br /></span>
</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sanat tallennetaan sillä kielellä, jolla ne koetaan, kuullaan ja ovat käytössä. Vaikka sana vielä puuttuisi, voi sanastossa olla jo käsite tälle sanalle, ainoastaan sen äännemuoto puuttuu tai on puutteellinen. Kaksikielisellä voi toki olla kyseinen sana jo yhdessä kielessä, ja se puuttuu vain toisesta. Tällöin voi olla helpompaa käyttää yleissanaa, kuten ´se´ tai ´ne´, tai käyttää sanaa sillä kielellä, jolla sen osaa, kekseliäät keksivät kokonaan uuden sanan. Lasta voi myös kannustaa kuvailemaan sanaa tai näyttämään mitä hän tarkoittaa. Jos tietää, mikä lapsella on mielessä, voi sanaa auttaa ulos tarjoamalla alkutavun.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mietiskely ja lisäaika voivat auttaa, aktivoida sanan paremmin ja sana tuleekin mieleen. Voi hyvin olla, että lapsi osaa sanan, mutta sana on niin harvoin käytössä ja puutteellisesti tallennettu vain muutamiin muihin sanoihin ja ominaisuuksiin, joten se ei ole juuri sillä hetkellä tule mieleen - ehkäpä pienen aikapaineen tai suorituspaineen alla. Harvemminhan sitä kukaan myöntää, ettei osaa tai tiedä jotain. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Verkostojen toimivuutta, eli sanojen löytyvyyttä, määrittää niiden laajuus. Yksittäisen sanan aktivoimista helpottaa ensinnäkin sen yleisyys, eli kuinka usein se on jo aktivoitu, toiseksi sen verkoston kattavuus, eli kuinka moneen sanaan, ominaisuuteen ja äänteelliseen piirteeseen juuri se yksittäinen sana on liitetty. </span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span>
</span><br />
<div style="-webkit-text-size-adjust: auto; -webkit-text-stroke-width: 0px; caret-color: rgb(0, 0, 0); color: black; font-family: -webkit-standard; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; orphans: auto; text-align: justify; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: inherit;">Kun sana on jo jollain kielellä osa sanastoa, kutsutaan sen täydennystä toisella sanalla dupletiksi. Tuplasanojen liittäminen sanastoverkkoon ajatellaan olevan suuremman työn alla kuin kokonaan uuden sanan oppiminen. </span><span style="font-family: inherit;">Sanastoja saa kuitenkin harjoitettua ja täydennettyä helposti. Voi myös marssittaa lelueläimet joko navettaan tai taloon tai miettiä ovat kasvikset välipaloja tai tehdäänkö niistä ruokaa. Voi arvuutella lapsen kanssa vuorotellen eläimiä kuvausten perusteella: Mikä eläin maukuu ja kehrää? Se tykkää myös kalasta ja silityksistä. Esikoululaisten kanssa voi kutitella kadoksissa olevia sanoja alkukirjaimilla tai jakaa kasvikset alkukirjaimen perustella.</span></span></div>
</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-14386753251969959582020-04-20T17:04:00.000+02:002020-05-01T11:04:08.773+02:00Eskarikuukausi Suomessa<div style="text-align: justify;">
Tämä kammottavan kummallinen vuosi alkoi meillä jo varsin jännissä merkeissä. Minulla oli vuorossa viimeinen opintoihin kuuluva harjoittelu ja lapselle olin järjestänyt samaksi ajaksi eskarikuukauden kotikulmillani Lounais-Suomessa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Saksassa ei tavallisissa tarhoissa esikouluja ole, vaikka silloin tällöin "eskarilaiset" tekevätkin heille suunniteltuja tehtäviä tai vierailuja poliisiasemalle, kirjastoon tai teatteriin. Eskariluokkia löytyy joidenkin koulujen yhteydestä isommista kaupungeista. Käsittääkseni niihin ei kuulu aina iltapäiväkerhoa, joten työssä käyville vanhemmille eivät ne taida olla kovinkaan realistinen vaihtoehto.<br />
<br />
<a name='more'></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Meille tämä taisikin sitten olla viimeinen pidempi irtiotto ennen ensisyksynä alkavaa saksalaista oppivelvollisuutta, joka on suoraan suomennettuna koulupakko. Kesän taittuessa syksyksi napero viimein aloittaa koulun. Siis omasta mielestään viimeinkin, koska ystävät Englannissa käyvät koulua jo kolmatta vuotta, Suomen kaverit ovat eskarissa viime kesästä lähtien. Viime vuoden loppu meillä kyseltiinkin kuumeisesti, milloin sinne eskariin oikein pääsee.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarkoitus oli myös päästä Suomessa harjoitelemaan luistelua, hiihtämistä sekä peuhailla lumessa. Tekojäälle pääsimme ja luistelu alkoi sujuakin, mutta kaikki muu talvipuuhailu jäi kyllä haaveeksi, koska lunta rannikolle taisi tulla vasta huhtikuussa. Olin jotenkin pitänyt itsestään selvänä, että tammikuussa on lunta, mutta eipä sitä juuri näkynyt muutamaa poikkeusaamua lukuunottamatta.</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Koska minulla on vuorossa neurologinen harjoittelu ja koska neurologisia osastoja eikä kuntoutuskeskuksia ole Suomessa niin tiuhaan, vietin tammikuun arkiaamut ja -iltapäivät autossa äänikirjoja kuunnellen. Lapsi puolestaan hengaili isovanhempiensa kanssa sählyä pelaillen, pannaria syöden sekä tietenkin Pikku kakkosta katsellen. Kaikki olivat tyytyväisiä tähän irtiottoon perusarjesta, win-win, win.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Lapsen kommentit eskaripäivistään oli ”rankkaa”, joten olen jouduin päivittäin miettimään koko homman mielekkyyttä. Iltaväsymyksestä huolimatta, hän lähti kuitenkin aamuisin mielellään eskariin. Se tuntui olevan hänelle kunniatehtävä. Isälleen hän kommentoi eskarin kielikylpyä: ” es hört sich so bisschen bekannt”, eli vaikka kaikkea ei ymmärtänyt, kuulostivat sanat jotenkin tutulta.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta sitten, viikko tämän rankan kielikylvyn aloituksesta alkoi kieleen putkahtaa ennenkuulumattomia lausahduksia, kuten ”tota, tota” ja ”mitäs meillä tänään olikaan” ja kysymykset lyhentyivät, <i>onkosta</i> tuli <i>onks</i>. Rankkuudesta huolimatta tai ehkäpä juuri siitä johtuen, oli jotain otettu koulusta mukaankin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kielinippeleiden lisäksi lapsi oppi nopeasti pelaamaan jalkapalloa suomeksi, kirjoittamaan nimensä pikkuaakkosilla, juomaan ruuan kanssa maitoa, puheen painotus muuttui kotimurteiseksi sekä paljon, paljon kaikkea muuta, kuten tykkäämään kouluruuasta. Eskarin ruoka oli kuulemma parempaa kuin tarhapöperöt Saksassa.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mikä sitten oli eskarissa parasta? Lapsen mielestä tietysti välitunnit, hyvänä kakkosena tuli perjantain liikuntatunnit ja kolmossijalle pääsi ruokatunti. Minun mielestä eskarissa oli parasta omien Suomen kavereiden hankkiminen sekä itsetunnon kehitys. Täytyy toivoa, että yhteys kavereihin saadaan säilymään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqY9zfCLDFDjXTz-SD-w17pd0A9Bqb_XMGmpzVLB891YhgHqPnvDGKHcw1YG2YTY9A-CC9YU4wFhWQhDsitqEdsfX3TqsVIRt6vYyQVkk_Cp6kgsK6DgXb9gdxDqvJC__Vhyphenhyphen85Kd1KJnU/s1600/eskarikirja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqY9zfCLDFDjXTz-SD-w17pd0A9Bqb_XMGmpzVLB891YhgHqPnvDGKHcw1YG2YTY9A-CC9YU4wFhWQhDsitqEdsfX3TqsVIRt6vYyQVkk_Cp6kgsK6DgXb9gdxDqvJC__Vhyphenhyphen85Kd1KJnU/s640/eskarikirja.jpg" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Monen mielessä varmasti pyörii kysymys, miten tämä ylipäätään oli mahdollista? En itsekään oikein uskonut, että kaikki järjestyisi niin helposti. Hain itselleni tammikuuksi harjoittelupaikkaa Suomesta, helmikuuksi Saksasta. Lapselle pyysin jo viime kesänä pienestä kyläkoulusta kesämökin ja mummolan lähellä "vaihtooppilaspaikkaa" suoraan luokan opettajalta. Opettajan myöntävä vastaus tuli nopeasti, minun piti vain saada harjoittelupaikat ja loppujen lopuksi kaikki järjestyi hyvin, vaikka aikaa se vei. Kuten aina, Suomessa homma hoitui nopeasti, Saksassa kangerteli.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Helmikuun alussa lensimme takaisin Saksaan. Panikoin paluulentoa jonkin verran koronaviruksen takia. Vähän tiesin silloin vielä. Helmikuun olin harjoittelussa saksalaisessa sairaalassa, maaliskuussa onneksi jo takaisin koulussa. Harjoittelussa tutustuin aivohalvaus- ja tehohoitoyksikön logopedien työhön, joka maaliskuussa oli varmasti aika erilaista kuin vielä helmikuussa. Maaliskuun kertaustunnit kuitenkin loppuivat lyhyeen ja loppukokeisiin valmistautuminen siirtyi parin viikon jälkeen kotitoimistolle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<br /></div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-81070699824149743582018-06-17T11:45:00.002+02:002020-04-20T16:00:42.850+02:00Blogimatka Luxemburgiin<div style="text-align: justify;">
Tämä kummallisen kammottava vuosi alkoi meillä jo varsin jännissä merkeissä. Minulla oli vuorossa viimeinen opintoihin kuuluva harjoittelu ja lapsella eskarikuukausi kotikulmillani Lounais-Suomessa. Tarkoitus oli myös harjoitella luistelua, hiihtämistä sekä peuhailla lumessa tammikuun paukkupakkasissa. Tekojäälle pääsimme ja luistelu alkoi sujuakin ihan kivasti meiltä molemmilta, mutta kaikki muu talvipuuhailu jäi ikävä kyllä haaveeksi lumen puutteen takia.</div>
<div>
<br />
<a name='more'></a><br />
<div style="text-align: justify;">
Koska minulla on vuorossa neurologinen harjoittelu ja koska neurologisia osastoja eikä kuntoutuskeskuksia ole Suomessa niin tiuhaan, vietin tammikuun arkiaamut ja -iltapäivät autossa äänikirjoja kuunnellen, lapsi isovanhempiensa kanssa sählyä pelaillen, pannaria syöden sekä tietenkin Pikku kakkosen parissa, win-win-win-tilanne siis puolin ja toisin. </div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Lapsen mielestä eskaripäivät olivat rankkoja, vaikka päättyivät jo puolilta päivin. Koulupäivien päälle hän veti poikkeuksetta reilut päikkärit, vaikka muuten on ei ole nukkunut päiväunia enää vuosiin. Iltapäiväväsymyksestä huolimatta, hän lähti kuitenkin aamuisin mielellään kouluun. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Isälleen hän kommentoi eskarin kielikylpyä: ” es hört sich so bisschen bekannt”, vaikka kaikkea ei ymmärtänyt, kuulostivat sanat jotenkin tutulta. Olen itsekin mennyt milloin mihinkin vajavaisin kielitaidoin varusteltuna, joten jouduin päivittäin miettimään koko homman mielekkyyttä. </div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta sitten aivan yllättäen viikko tämän rankan kielikylvyn aloituksesta alkoi kieleen putkahdella ennenkuulumattomia lausahduksia, kuten ”tota, tota” ja ”mitäs meillä tänään olikaan”. Rankkuudesta huolimatta tai ehkäpä juuri siitä johtuen, oli jotain otettu koulusta mukaankin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tällaisten täytelauseiden lisäksi lapsi oppi nopeasti pelaamaan jalkapalloa suomeksi, kirjoittamaan nimensä pikkuaakkosilla, juomaan ruuan kanssa maitoa, puheen painotus muuttui kotimurteiseksi sekä paljon, paljon kaikkea muuta tykkäämään kouluruuasta. </div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mikä sitten oli eskarissa parasta? Välitunnit tietysti, hyvänä kakkosena tuli perjantain liikuntatunnit ja kolmossijalle pääsi ruokatunti, koska ruoka oli kuulemma paljon parempaa kuin Saksan päiväkodissa. Voitte unohtaa keskuskeittiöt ja kumiperunat. Tässä kyläkoulussa on oma keittäjä ja ilmeisestikin hyvä ruoka, vaikka sitä itse en päässytkään testaamaan.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqY9zfCLDFDjXTz-SD-w17pd0A9Bqb_XMGmpzVLB891YhgHqPnvDGKHcw1YG2YTY9A-CC9YU4wFhWQhDsitqEdsfX3TqsVIRt6vYyQVkk_Cp6kgsK6DgXb9gdxDqvJC__Vhyphenhyphen85Kd1KJnU/s1600/eskarikirja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqY9zfCLDFDjXTz-SD-w17pd0A9Bqb_XMGmpzVLB891YhgHqPnvDGKHcw1YG2YTY9A-CC9YU4wFhWQhDsitqEdsfX3TqsVIRt6vYyQVkk_Cp6kgsK6DgXb9gdxDqvJC__Vhyphenhyphen85Kd1KJnU/s640/eskarikirja.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Monen mielessä varmasti pyörii kysymys, miten tämä ylipäätään oli mahdollista? En itsekään oikein uskonut, että kaikki järjestyisi niin helposti. Vaikka olen kuullut muutamilta toisen polven ulkosuomalaisilta, että he lapsuudessaan lähtivät kuka minkin ikäisenä vähäksi ajaksi Suomeen kouluun, en uskonut kaiken järjestyvän niin vaivatta kuin se lopulta kävi. Saksan byrokratian tuntien tiesin kyllä, että helpointa on varmasti hoitaa tällaiset vaihdot ennen oppivelvollisuuden alkua.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hain itselleni tammikuuksi harjoittelupaikkaa Suomesta, helmikuuksi Saksasta. Lapselle pyysin pienestä kyläkoulusta mummolan lähellä "vaihto-oppilaspaikkaa" tammikuun ekoiksi viikoiksi, ehkä vähän pidemmäksikin ajaksi suoraan luokan opettajalta. Opettajan myöntävä vastaus tuli nopeasti, hän piti ideastani ja oli valmis kysymään kunnasta lupaa sen toteuttamiselle. Minun piti vain saada harjoittelupaikat aikoineen järjestymään. Loppujen lopuksi kaikki järjestyi hyvin, vaikka aikaa harjoittelupaikkojen haku ja ajankohtien sopiminen vei lähes koko syksyn. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä taisikin sitten olla viimeinen irtiotto ennen ensisyksyn koulupakkoa, kun napero viimein aloittaa täällä Saksassa koulun. Siis omasta mielestään viimeinkin, koska ystävät Englannissa käyvät koulua jo kolmatta vuotta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Helmikuun alussa lensimme takaisin Saksaan. Panikoin paluulentoa jonkin verran koronaviruksen takia. Vähän tiesin silloin vielä. Helmikuun olin harjoittelussa saksalaisessa sairaalassa, maaliskuussa onneksi jo takaisin koulussa. Harjoittelussa tutustuin aivohalvaus- ja tehohoitoyksikön logopedien työhön, joka maaliskuussa oli varmasti aika lailla erilaista kuin vielä helmikuussa.</div>
<br />
<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-23066308218096808822018-05-01T09:52:00.001+02:002019-04-04T20:01:41.366+02:00Kotiutumisen erävoitto<div style="text-align: justify;">
Maanantai oli varsin jännittävä päivä. Napero oli kutsuttu ensimmäistä kertaa kyläilemään ihan ilman meitä. Mukaan olisi toki saanut mennä, jos olisimme niin halunneet. Päiväkotikaverin äiti lupasi lisäksi noukkia molemmat kotimatkalla mukaansa, joten meitä ei tarvittu edes kyydittäjiksi. Kotiinhakuaika jätettiin auki, mutta oletin, että kyläluudan saa hakea takaisin viiden ja kuuden välillä.<br />
<a name='more'></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Edeltävänä iltana napero oli vielä hurjan innoissaan tulevasta kyläreissusta. Että ihan kaverin äiti ottaisi kyytiin! Oli sovittu, että aamulla heitetään isän kanssa päiväkodin portilla yläfemmat ja iltapäivällä nähdään vasta, kun haemme hänet kyläreissulta kotiin.<br />
<br />
Aamiaisella kuitenkin jännitti. Oli hellyyttävää mutta samalla sydäntäsärkevää seurata pienen miehen jännittämistä. Muistaako kaverin äiti ottaa minutkin mukaan? Juu, tottakai. Tietääkö tarhan tädit, että en jää välipalalle? Kyllä, tietävät, kerrotaan heti aamusta. Mutta kaverin äiti tulee aina, kun olemme ulkona, jos hän ei löydä minua? Löytää, varmasti löytää. Mitä jos ei löydä? Hän etsii sinut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9rfYOwl_MipXEWp5kDUM184lLdHQyEcW0_o5VKJY4PhAkSVotMH8DOC_CDmwSLcn_AMxjRauORRNWXDZGyIFsihVwcA4MbwdM23tPFR7pEGmEo_ulODNTNWkrifJkXQ9VFiHww6XCH7E/s1600/kaverit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1167" data-original-width="893" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9rfYOwl_MipXEWp5kDUM184lLdHQyEcW0_o5VKJY4PhAkSVotMH8DOC_CDmwSLcn_AMxjRauORRNWXDZGyIFsihVwcA4MbwdM23tPFR7pEGmEo_ulODNTNWkrifJkXQ9VFiHww6XCH7E/s1600/kaverit.jpg" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mieli poukkoili pitkään sinne tänne. Välillä ei haluttu mennä ilman vanhempia, välillä oli pakko päästä kylään ilman vanhempia. Ilmassa säteili vuorotellen jännitystä ja ison pojan ylpeyttä. En kyllä tiedä kumpaa jännitti lopulta enemmän, minua vai lasta. Loppujen lopuksi kaikki meni paremmin kuin hyvin, ja kuudelta kotiutui onnellisen ylivirittynyt kyläluuta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt niitä viime vuoden lopulla kuulutettuja tukiverkkoja siis alkaa olla. Tämä ei kyllä ole yksin minun ponnistelujeni tulos, vaan muksu on ihan itse löytänyt itselleen päiväkodista ensimmäisen ihan oman kaverin. Ensi maanantaina on sitten minun vuoro noukkia molemmat lapset kyytiin kotimatkalla.<br />
<br />
<br /></div>
<br />
<br />Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-24483358000428160902018-04-27T11:50:00.003+02:002019-04-04T20:03:26.127+02:00Mitä meille kuuluu?<div style="text-align: justify;">
Koska kulunut vuosi on ollut aika haipakkaa, ei ole ollut paljon aikaa kirjoitella tänne blogiinkaan. Tässä siis kevään kuulumiset pikapyrähdyksenä!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Alkuvuonna oli koulussa vähemmän opetusta, enemmän käytännön harjoittelua. Arjessa tämä tarkoitti vähemmän istuskelua tunneilla, enemmän istuskelua koneen ääressä terapiasuunnitelmia hioen. Oli muuten aikaavievää hommaa, koska en ole aikaisemmin niin pitkiä sepustuksia saksaksi kirjoitellut, vaan saksankieliset naputteluni ovat olleet noin tekstiviestin mittaisia.<br />
<a name='more'></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Onneksi ohjaajani suhtautui varsin rennosti kielioppivirheisiini. Välillä jopa mietin, jättikö hän ne kokonaan korjaamatta, koska niitä ei monta ollut per sivu. Sitten muistin, että voihan sitä kirjoittaa kökköä kieltä ihan ilman kielioppivirheitäkin. Näyttökokeessa sitten sain todeta, että en tosiaankaan ajattele ja kirjoita vielä tarpeeksi nopeasti. Kokeen terapiasuunnitelmasta piti karsia kaikki turha pois, eikä siihen varatut kaksi tuntia riittäneet siltikään. Ei voi todeta kuin, että ensi kerralla sitten menee jo paremmin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lisäksi pääsimme vanhemman vuosikurssin potilaiksi äänenkäyttöterapiaan. Tätä terapiaa minun pitää jatkaa vielä ainakin kesän ajan, koska äänenkäyttöni todettiin varsin surkeaksi. Ilmeni siis, että hartiani ovat heikot, ryhti tästä johtuen huono eikä ääni kantaudu ulos parhaalla mahdollisella tavalla. Koska terapeuttina toimin esimerkkinä potilailleni, ryhti ja äänen kulku ääniväylässä täytyy parantaa. Toki puheterapeuttina sitä puhuu myös koko työaikansa ja koska tämänhetkinen puhetekniikkani ei ole lähelläkään ergonomista, täytyy äänenkäyttöä hioa jo ihan työergonomiankin takia. Mielenkiinnolla odotan, miten terapia muuttaa ääntäni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAOQ6RXHXuJFNO36xnYibK1gwbfAW6tq-Oudt-Hsr07RMTFbT4ryZCR_xLBfpGudPjWdoJGI5oh2L0Yo3ZqmJBIlkMlclHNL9qqmegwAXolkhNqGrCsNFGxaPFaGBDdtNl_UEhJtUvqvs/s1600/jaat.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAOQ6RXHXuJFNO36xnYibK1gwbfAW6tq-Oudt-Hsr07RMTFbT4ryZCR_xLBfpGudPjWdoJGI5oh2L0Yo3ZqmJBIlkMlclHNL9qqmegwAXolkhNqGrCsNFGxaPFaGBDdtNl_UEhJtUvqvs/s1600/jaat.JPG" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toki ehdimme pääsiäisenä vähän mökkeilläkin, varsin lumisissa maisemissa kuten näkyy. Ohjelmassa oli talvilajeja, jäiden liikkeiden seurantaa, mattojen valintaa sekä pientä lingvististä työprojektia. Vastoin yleisiä periaatteitani, olen hommaamassa mattoja mökille. Räsymatot vain sopivat suomalaiseen maisemaan niin hyvin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraavaksi pääsemmekin mökille vasta suomalaisittain loppukesästä, joten alkukesän heleät yöt jäävät tänä vuonna kokematta. Sen sijaan toiveissa on kärsiä Keski-Euroopan helteistä ja tulla poimimaan talven mustikat mökkikylän metsistä sitten, kun ne ovat kypsät.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Loman jälkeen alkoi taas uusi luku meidän perheessä. Mies aloitti pendelöinnin kodin ja Zürichin välillä, koska sai työtarjouksen Sveitsin toimistolta. Työtarjous sinänsä ei ollut ohittamaton, vaan sen jälkeiset mahdollisuudet saivat meidät kallistumaan pendelöinnin kannalle. Hänellä on kuitenkin tarkoitus tehdä töitä viikottain kotitoimistolta käsin, joten ei tämä nyt niin suuri sokki tainnut ollakaan kuin, miltä se jossain välissä vaikutti. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kyllähän se vähän harmittaa, että edelleenkään ei voida asettua aloillemme, vaan seuraava jännitysmomentti on edessä kahden vuoden sisään. Moinen epävarmuus vaikuttaa niin moneen, kuten <a href="http://www.rantapallo.fi/lena/2018/04/26/pieni-purnaus-jatkuvasta-muuttamisesta-ja-sen-kuluttavuudesta/">Leenakin juuri kirjoitti</a>. Pohdinnassa olisi ostaa rullaverhot naperon huoneeseen. Pimentäisivät valoisat kesäaamut mukavasti, mutta luultavasti siis vain seuraavan kahden kesän ajan. Ostaako vai ei? </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kesä kuluu siis opintojen merkeissä. Kesäkuussa on vuorossa ensimmäinen logopedinen harjoittelu ihan oikealla vastaanotolla. Tätä odotan jo kovasti, vaikka pelkäänkin, että saksaksi työskentely vetää minut ihan piippuun. Onneksi ei ole vaihtoehtoja, vaan on mentävä tulta päin!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWwbqxe2k7Pio2RlXMMemeluqEjdS3vfbgvc4MVGx9HRDCPcCSA5_CrCiS88jue4NUfRKOy7BaITJNBFBahyphenhyphen5WSJxOzlBYUQjdYyuqCBq-RfxFuPRQadecXKDceh_dm2yG4_-sWCguBYA/s1600/rasymatto.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWwbqxe2k7Pio2RlXMMemeluqEjdS3vfbgvc4MVGx9HRDCPcCSA5_CrCiS88jue4NUfRKOy7BaITJNBFBahyphenhyphen5WSJxOzlBYUQjdYyuqCBq-RfxFuPRQadecXKDceh_dm2yG4_-sWCguBYA/s1600/rasymatto.JPG" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<br />Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-91173927079006794722018-03-08T10:41:00.000+01:002019-04-04T20:03:47.856+02:00Takaisin koulunpenkille<div style="text-align: justify;">
Viime kesänä pyöri päässäni monia kysymyksiä. Olin jännän äärellä: Mihin kaikkeen tarvii varautua, jos alkaa opiskella uudessa maassa? Mitä kaikkea joutuu opettelemaan uudestaan, kun koulun penkkiä on viimeksi kulutellut lähes vuosikymmen sitten? Sain kaikkien yllätykseksi koulupaikan ja piti miettiä, onko järkeä hankkia uusi pätevyys ja pystyykö vanhakin vielä oppimaan uuden ammatin. Totta kai oppiminen aina kannattaa, erityisesti aikuisella iällä!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxyeJAOzkJsB7yXinuXHy2sS9H0Gi9GRGKxiizBmfdz0ob8yK0JJaNFGwsPbR4NywphzuO8ESnpj251nwZ-DQU1Mmh1OXJATB2XhgAOTadFRMTwKRUyqMMS5uRH3QHcItE4m1W3zPfvYU/s1600/tie.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxyeJAOzkJsB7yXinuXHy2sS9H0Gi9GRGKxiizBmfdz0ob8yK0JJaNFGwsPbR4NywphzuO8ESnpj251nwZ-DQU1Mmh1OXJATB2XhgAOTadFRMTwKRUyqMMS5uRH3QHcItE4m1W3zPfvYU/s1600/tie.JPG" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<a name='more'></a>Ensinnäkin sain todeta loistavan kielitaitoni liian ohueksi. Koulukieli on aivan eri kuin se mitä perheen ja ystävien kanssa puhutaan. Lause jonka ystävälle voi sanoa, kuulostaa koulussa lattealta. Puheeseen pitää saada tärkeältä kuulostavia rakenteita ja sanoja. Eikä tämä riitä, lisäksi pitää tietää, miten ketäkin puhutellaan. Saksassa sinuttelu-teitittelyt menevät kouluympäristössä erilailla kuin töissä, ystävien taikka kokonaan tuntemattomien kanssa. </div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Yleensähän tässä pääsee helpolla, kun antaa toisen valita koodin, ja sitten sinu- tai teititellään sen mukaan. Tähän asti voi viljellä geneerisiä ilmauksia, kuten <i>onpas tänään kaunis ilma</i> tai <i>kyllä nämä hommat ovat monimutkaisia. </i>Tietyt ympäristöt sanelevat kuitenkin tiukat puhuttelusäännöt, joista ei poiketa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Koulussa opettajat sinuttelevat tai teitittelevät etunimen kera (jotkut sukunimen kera) - mutta opiskelijat teittelevät aina takaisin sukunimen ja/tai tittelin kera. Toki oppisisällöissäkin tulee paljon uutta sanastoa, ja tässäkin ollaan koko ajan kielitaidon rajoilla, mutta senhän takia siellä koulussa ollaankin. Oppimassa uutta.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-ISv8Hl4v2Oy8kXASwfGdY2IzdFfQZ821IK6yOAkKPyfp8XD65nxgR0SI7A-X-IxZSEJGo__RTHU9vW3pky_EYwusn4Ztza5pBWPm2y_OEgwk75Ft7P48px0XDtL15XgElnZZJhEMms0/s1600/kurssi.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="352" data-original-width="533" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-ISv8Hl4v2Oy8kXASwfGdY2IzdFfQZ821IK6yOAkKPyfp8XD65nxgR0SI7A-X-IxZSEJGo__RTHU9vW3pky_EYwusn4Ztza5pBWPm2y_OEgwk75Ft7P48px0XDtL15XgElnZZJhEMms0/s1600/kurssi.JPG" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Hankalaa on ollut myös tottua vuosikymmenen nuorempien opiskelijakollegoiden kanssa kommunikointiin. Kukaan ei lähettele sähköposteja, vaan puhe- ja tekstiviestejä pikaviestiohjelmissa. Sitten on tietysti insta ja snapchat, jotka ovat myös kovalla käytöllä opiskelijakollegoideni keskuudessa - tosin vähän eri tavoin kuin ikäiseni somesaurus on niitä tottunut käyttämään. Tai oikeastaan seurailemaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tauoilla harvemmin keskustellaan livenä, tai siis kasvokkain, koska instassa, whatsappissa ja snapchatissa voi myös keskustella. Tämä kolmekymppinen ei vain osaa ymmärtää. Olen tämän kanssa kyllä jo ihan sinut, vaikka toisinaan alan haastella jonkun pahaa-aavistamattoman parikymppisen kanssa ja valitettavasti keskeytän hänen sosiaalistumisensa hetkeksi. Yleensä kyllä saan juttuseurakseni kurssin muut kolmekymppiset.</div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Tenttiin luku on myös pitänyt opetella uusiksi. Vaikka miten sanottaisiin, että asioita ei kuulu opetella ulkoa vaan ymmärtää, pääsee paljon helpommalla, kun ne ensin opettelee ulkoa ja sitten ymmärtämään. Tai toisinpäin. Ihan sama, niin kauan kuin molemmat tietotasot on hallussa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Omat mielipiteet voi sitten jättää ihan omiksi, ellei niitä osaa pukea kysymyksen muotoon. Missään tapauksessa ei kannata alkaa korjailla opettajaa, ei vaikka hommat olisivat sekaisin kuin norovatsa. (Sillä eihän kukaan ole kaiken mestari ja virheitä tukee tehtyä.) Tarkasti asetellun kysymyksen voi ehkä uskaltaa esittää.<br />
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnn5Wh-TIkge_tdEiE57x_M16f3GBIpJFcFaesIOT6uoPwy22cQH4eRs-Ki2uVL8w5z0TwMTkzzBQ82mlvKiy63j28QpMrM9jMBl4d_bCjr-YkWzD96LgRoedDYznBzr2ON0K3xQNsIQQ/s1600/lounas.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnn5Wh-TIkge_tdEiE57x_M16f3GBIpJFcFaesIOT6uoPwy22cQH4eRs-Ki2uVL8w5z0TwMTkzzBQ82mlvKiy63j28QpMrM9jMBl4d_bCjr-YkWzD96LgRoedDYznBzr2ON0K3xQNsIQQ/s1600/lounas.jpg" /></a></div>
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Kynäpolitiikka kaipasi myös päivitystä ja piti opetella kirjoittamaan kaikki, ihan kaikki, kuulakärkikynällä, vaikka tietämys ja kielitaito olivat miten ohuella pohjalla. Virheitä varten on korjausnauhaa ja -kynää, jotka kyllä eivät aina riittäneet mamuopiskelialle, mutta onneksi paperia on tarjolla riittävästi. Lyikkärikirjoituksiin suhtaudutaan epäilevästi eikä kirjallisia palautuksia ja kokeita siis kirjoitella lyijykynin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Poissaoloihin ei suhtauduta ”korvaat sen esseellä/oppimispäiväkirjalla” vaan tarkalla kirjanpidolla. 60 poissaolopäivää kolmen vuoden tutkinnon aikana mitätöivät kaikki jo suoritetut opinnot, koska kyse on terveydenhoitoalasta. Tämä tarkoittaa keskimäärin kahta päivää kuukaudessa, mikä on lapsiperheessä aika vähän. Eiköhän tästäkin jotenkin selvitä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Käytännön harjoittelu - tämä on ollut mukava uusi tuttavuus. Opittua pääsee testaamaan käytännössä lähes heti. Vaikka saksalaisessa opintiessä on huonoakin, hienoa on harjoittelun määrä. Kolmen vuoden tutkinto sisältää 17 viikkoa käytännön harjoittelujaksoja oikeilla työpaikoilla, ja näiden lisäksi harjoittelemme eri taudinkuvien terapiaistuntojen suunnittelua ja pitämistä (ensin toisillamme, sitten oikeilla potilailla) koulun seinien sisällä heti teoriajaksojen jälkeen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuten joku ehkä lukikin jo rivien välistä, olen reilu kahden vuoden päästä puheterapeutti. Blogihiljaisuus selittyy sillä, että ensimmäinen lukukausi vei kaikki mehut. Positiivista tässä on se, että homma alkaa jo sujua!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<br /></div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-29818273832338663122017-11-24T12:54:00.001+01:002019-04-04T20:04:23.173+02:00Lastenvahdin oharit ja Rollareiden keikka<div style="text-align: justify;">
Muutama viikko sitten koitti päivä, jota mies oli koko alkusyksyn odottanut: Rolling Stones saapui kotikulmille. Pitäähän näitä rokkilegendoja päästä katsomaan, vielä kun jaksavat kierrellä. Mistä sitä tietää, ehkäpä tämä kiertue on tosiaankin sitten se viimeinen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTBTDG1CNnRgBouvCGdw5ZhrK-hq3gysiC7WegZ_J7AkwxKmxkmEvQ7QTUocLLejWLysPiwbmmz5zKXOOkvHTqA3eTJdUB9IWHixPEL4ejq5eATXCcxtc7SOkqnFAH0OmjiQRRoqD2byM/s1600/konsertti-rollarit.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1199" data-original-width="1600" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTBTDG1CNnRgBouvCGdw5ZhrK-hq3gysiC7WegZ_J7AkwxKmxkmEvQ7QTUocLLejWLysPiwbmmz5zKXOOkvHTqA3eTJdUB9IWHixPEL4ejq5eATXCcxtc7SOkqnFAH0OmjiQRRoqD2byM/s1600/konsertti-rollarit.JPG" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<a name='more'></a><br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Liput oli ostettu loppukesästä ja lapsenvahdille asiasta kerrottu kuukausia etukäteen. Muutama päivä ennen konserttia lastenvahti kuitenkin perui keikan ja konsertti-illan kuviot piti miettiä uudelleen. Pääseekö konserttiin vai toinen meistä ja toinen jää kotiin lapsen kanssa? Kenet saisi seuraksi parin päivän varoitusajalla, koska tylsähän sitä on yksin lähteä? Mistä voisi saada luotettavan lapsenvahdin parin päivän varoitusajalla? Rasittavia nämä ohuet tukiverkot.<br />
<br />
Englannissa homma olisi hoitunut kysymällä naperon päiväkodin hoitajia. Saksassa tämä ei ole tavallista, joten mietiskelimme aikamme eri vaihtoehtoja, kunnes totesimme ne varsin vähäisiksi. Ainoa järkevä vaihtoehto on hommata parempi tukiverkko ennen seuraavia ohareita.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Emme ole lastenvahtihommissa kovinkaan kokeiluluonteisia, vaan haluamme ajaa uuden lapsenvahdin kunnolla sisään muksun rutiineihin ennen kuin lähdemme kotikulmia pidemmälle. Yökyläily hoitokavereiden kanssa ei myöskään tullut vielä kyseeseen – ei vähiten siksi, että kyseessä oli maanantai-ilta, enkä oikein muutenkaan usko, että yökyläily on ihan vielä mahdollista. Tulevia vuosia odotellessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Päädyimme sitten pyytämään isovanhemmat apuun. Tällä kertaa he eivät kuitenkaan ehtineet meille asti, vaan päätimme ajella konserttia edeltävänä viikonloppuna pohjoiseen viemään lapsen isovanhemmille ja konserrti-illan jälkeisen työpäivän jälkeen mies haki hänet takaisin. Ajokilometrejä kertyi reilu tuhat. Hullun hommaa, mutta saatiinpahan pari lapsetonta päivää ja isovanhemmat laatuaikaa lapsenlapsensa kera.<br />
<br />
Onneksi ei siis asuta enää tätä kauempana. Toisaalta jos asuttaisiin yhtään kauempana, tuskin olisi tullut harkittua tätä vaihtoehtoa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<br />Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-51215715834682956352017-09-11T14:59:00.003+02:002019-04-04T20:04:42.758+02:00Toipilas ja Jokeri pokeri poks<div style="text-align: justify;">
Viikonloppuna oli pakko todeta, että syksyn eka räkätauti veti pidemmän korren siitä huolimatta, että ollaan miehen kanssa syöty viime viikot kilpaa sinkkitabletteja. Tänään jäin pikku toipilaan kanssa kotiin, vaikka olisi tuon ehkä jo tarhaankin voinut viedä. Tarhan säännöissä nimittäin mainitaan vain ja ainoastaan kuume hoitopäivän esteenä. Mielestäni ilman kuumettakin voi olla varsin kipeä, joten jäimme kotiin askartelemaan ja katsomaan Pikku kakkosta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mies puolestaan suuntasi aamulla lentokentälle ja palaa työmatkaltaan vasta torstai-iltana, joten toiveissa on päästä jatkamaan arkea jo huomenna, että vältymme mökkihöperyydeltä. </div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Friikkutyöt pystyy tekemään sairastuvalta käsin, opinnot hankalammin. Kun sain kuulla koulupaikastani sovimme miehen kanssa, että pyritään mahdollisuuksien mukaan jakamaan naperon toipumispäivät useamman tahon kesken. Käytännön kokemusta ei vielä ole siitä, miten helppo miehen on töihin ilmottaa jäävänsä päiväksi tai aamupäiväksi sairaan lapsen kanssa kotiin. Varovainen veikkaukseni onkin, että ei kovinkaan helppo ehkäpä lähes mahdoton.<br />
<a name='more'></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Taitaa olla aika perhekohtaista, miten sairaan lapsen hoito järjestetään, mutta arvelisin, että isoäidit ovat tässä täällä Saksassa aika aktiivisia. Onneksi meilläkin on isovanhemmat, jotka tulevat mieluusti toipilasta kaitsemaan, vaikka asuvatkin useamman tunnin ajomatkan päässä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Aamupäivällä napero ehti löytää Pikku kakkosesta uuden suosikkiohjelman, Jokeri pokeri poksin. On mielenkiintoista seurata, miten paljon hän ymmärtää nykyisin (televisio)puhetta eikä komiikan tarvi enää perustua konkreettiin tapahtumaan. Aikaisemmin en ole huomannut, että hänen mielenkiintonsa kovinkaan kiinnittyisi ohjelmien kerrontaan tai dialogiin, vaan visuaalinen ärsyke on riittänyt pitämääm mielenkiinnon ruudussa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mielenkiinto kaikkea kohtaan on herännyt, kyselyikä on alkanut! Omituista kyllä – suomeksi. </div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-8255839302173336212017-08-29T17:04:00.000+02:002019-04-04T20:05:23.872+02:00Vähemmän valittuja paloja poliitikkojen suista<div style="text-align: justify;">
Kun olin lukenut muutaman kärkevän reaktion Antti Rinteen perhepoliittiseen kannanottoon piti oikein tarkistaa, että mitä hän oikein olikaan kirjoittanut – ja sitten muistelin kuulleeni jotain vastaavaa muutama vuosi sitten Unkarissa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Piti vähän kaivella, mutta löytyihän se. Unkarin kristillisdemokraattien (tai mikä nyt sitten onkaan, Fidesz) kansanedustajan Istvan Vargan puheenvuoro muutaman vuoden takaa, kun Unkarin parlamentissa keskusteltiin ja äänestettiin perheväkivallan rangaistusten kiristämisestä. (Pieni varoituksen sana, seuraava kommentti voi aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä pahoinvointia tasa-arvoajatteluun tottuneille.) </div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDth-07Ak3mYxX0YTZzQpD5FLzQOn8Ke3dnWnU496UZBXFtTZ5D2yIL5-7zzeNNQb1Ya7Q_sXzDHyt6T0rZubqCV_Xar9D_vEKO1VpOICOMd8K2yeMeoP-NG2diUF6dJ7hTzFR5kVpgz0/s1600/istvan-varga.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="302" data-original-width="744" height="129" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDth-07Ak3mYxX0YTZzQpD5FLzQOn8Ke3dnWnU496UZBXFtTZ5D2yIL5-7zzeNNQb1Ya7Q_sXzDHyt6T0rZubqCV_Xar9D_vEKO1VpOICOMd8K2yeMeoP-NG2diUF6dJ7hTzFR5kVpgz0/s320/istvan-varga.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
Vargan mukaan naisten kuuluisi (ennen uraa, siis ennen kaikkea) huolehtia, että synnyttäisivät yhteiskuntaan ei vain yhden tai kaksi vaan kolme, neljä tai viisi lasta, ja tämän (perheeseen ja kotiin panostuksen) jälkeen mies kunnioittaisi naistaan sen verran, että perheensisäistä väkivaltaa ei esiintyisi. Kovin identtisistä mielipiteistä ei siis ollut kyse, vaikka lapsiluku tuotiin molemmissa esille. Sen sijaan, että puoluesisaret olisivat tuomineet kommentit, he kiirehtivät kommentoimaan Vargan olevan erittäin mukava ja naiset hyvin huomioiva kollega.<br />
<br />
Moiset poliitikkojen möläytykset ovat Unkarissa arkipäivää, mutta tämä kommentti jäi pitkäksi aikaa vellomaan vatsanpohjaani ällötystä aiheuttamaan. Varsinkin kun puheenvuoro esitettiin keskustelussa, jonka tarkoitus oli viivyttää lakiäänestystä niin pitkälle yöhön, että perheellisten (nais-)kansanedustajien täytyisi lähteä kotiin ennen sitä, ja näin äänijakauma jäisi konservatiivisemmaksi, ja onnistuihan se - tällä äänestykerralla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Unkarin politiikkaa seuratessaan sitä usein toivoo, että olisi silmät kiinni unten mailla ja kyse olisi painajaisesta. Möläyttelyt, töksäyttelyt ja asiantuntemattomuudet ministeritasoa myöten eivät aiheuta pahennusta kuin vastakkaisessa leirissä, eivätkä näin juurikaan vaikuta äänestäjien käyttäytymiseen.<br />
<br />
Alla vielä muutaman vuoden takainen silloisen (kulttuuri-) ministerin László Simonin kommentti aurinko- ja tuulienergian käytön mahdottomuudesta. Ministeri oli sitä mieltä, että maan energiateollisuutta ei voi pohjata aurinko- ja tuulienergialle, koska virtaa tarvitaan myös yöllä ja silloinkin, kun ei tuule. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiadO6F68mviogxvAtX5i0tpy0fJUetR5ZIx8K3_plAlw09-BNGgB9yCR6YHQFTyqKalV0Vro7fPRsQloGoJbcWzxJWRkf0MNwDSxG939xHtBEJvBmDUurzm2gLVQV0PuiIK0G-89Uervg/s1600/simon-laszlo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="430" data-original-width="1327" height="103" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiadO6F68mviogxvAtX5i0tpy0fJUetR5ZIx8K3_plAlw09-BNGgB9yCR6YHQFTyqKalV0Vro7fPRsQloGoJbcWzxJWRkf0MNwDSxG939xHtBEJvBmDUurzm2gLVQV0PuiIK0G-89Uervg/s320/simon-laszlo.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Että sellaista. Vaikka eipä tässä ole juuri mitään, mitä ei Suomessakin olisi jo noin suurin piirtein kuultu. </div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Mutta siis sitä piti kirjoittamani, että jos Rinteen mielipiteet ärsyttivät menneellä viikolla, voi helpotusta tarjota se, että hiomattomista mielipiteistään huolimatta hän ei kuitenkaan ole sovinisti tai pölvästi, vaan ihan tavallisen oloinen Antti, joka paremmasta tietämättä teettää markkinatutkimusta kohdeyleisöllä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-33672872268249401402017-08-17T17:04:00.003+02:002019-04-04T20:05:53.691+02:00Perheetön varaslähtö arkeen<div style="text-align: justify;">
Viime aikoina on tullut mietittyä paljon tasa-arvoista vanhemmutta. Otin varaslähdön arkeen ja lensin takaisin Saksaan viikkoa ennen muuta perhettä, joka jäi lomailemaan mökille.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Me ei olla viime vuosina oltu kovin onnekkaita lomien ajoituksessa eikä olla aina pystytty viettämään kaikkia lomia kokonaisuudessaan yhdessä. Viime kesänä saatiin tyytyä pitkään viikonloppuun ja tämäkin kesäloma piti suunnitella viime metreillä uusiksi, koska sain opiskelupaikan, ja kesälomani siirtyi viikkoa aikaisemmaksi mutta mies ei enää pystynyt siirtämään omaansa. Reilu viikko lomailtiin yhdessä, viikon vietimme kumpainenkin lapsen kanssa mökillä ilman toista vanhempaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämän kesälomasäädön ehdoton voittaja on napero, joka pääsi Suomen kesämökille niin pitkäksi aikaa, että häneltä pääsi melkein unohtumaan, missä koti on. Siltä se ainakin erään puhelinkeskustelun jälkeen tuntui. Että saa nähdä, miten hyvin muksu sopeutuu takaisin saksalaiseen arkeensa.<br />
<br /></div>
- Äiti, missä olet?<br />
- Kotona.<br />
- Niin minäkin!<br />
- Siis mökillä?<br />
- Ei, kun kotona.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Perheen pojilla on takana mieletön lomaviikko, minulla vastuuton vaikkakin työntäyteinen opiskelijaviikko. Lopputulema on se, että kaikilla oli hauskaa. Ikävä on toki vaivannut puolin ja toisin, vaikka lapsi toki osaa omaansa vielä sanoittaa.</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Täällä Keski-Euroopassa on hankala toteuttaa vanhemmuutta suomalaisittain tasa-arvoisesti monestakin syystä, mutta uskoisin jokaisen puoliksi suomalaisen ja ulkosuomalaisen perheen vanhemmuuden olevan asteen tasa-arvoisempaa kuin kokonaan keskieurooppalaisten kollegoiden. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Itse myönnän tuupanneeni keskieurooppalaista siippaani tasa-arvoisen vanhemuuden suuntaan aika voimalla ympäröivän kulttuurin vastavoimaa peläten, ja nyt kerään työmme hedelmiä: ne tosiaan pärjäävät viikon keskenänsä. Toki naapurin mummolasta saa ruokahuoltoa tarpeen mukaan, mutta sama apu on ollut tarjolla minullekin.<br />
<br />
Äiditön viikko ei olisi mahdollista kovinkaan monessa tuntemassani saksalaisessa lapsiperheessä, koska saksalainen perhedynamiikka on aika äitipainotteinen. Äidit ovat usein osa-aikatyössä tai kokonaan kotona ja hoitavat arjen pyörityksen, jonka eri askareet jäävät isille pimentoon. Näinhän se meilläkin aika pitkälti on, mutta olen silti aina pitänyt huolen, että perheessämme näkyy myös pohjoinen ulottuvuutemme. Ei aina arjen askareina (koska miehellä on pidemmät työpäivät kodin ulkopuolella) mutta ainakin asenteissa. Vaikka se voi paikallisille näyttää vähän omituiselta, meillä mies hoitaa esimerkiksi neuvolakäynnit (käytännössä täällä käydään kyllä lääkärissä) ja osan vaaterumbasta. Saksalaisisät ovat kyllä ahkeria leikkimään lastensa kanssa, mutta taidot rullaavaan arkeen voivat olla aika haperot.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4QiawHFPyXd48XPSJW9jp3FRyfJYpPyEuyfpKJ-QuWEbfQnQV32D6UVUXvaPGcmiiRt9H47Vk_3CbU9ig8KWdsuI0FVWZglieWDIwvwKs3tHcBFZwFGab7jLrP3Avmo4o6_zNyMRtqSw/s1600/selka%25CC%2588meri.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4QiawHFPyXd48XPSJW9jp3FRyfJYpPyEuyfpKJ-QuWEbfQnQV32D6UVUXvaPGcmiiRt9H47Vk_3CbU9ig8KWdsuI0FVWZglieWDIwvwKs3tHcBFZwFGab7jLrP3Avmo4o6_zNyMRtqSw/s1600/selka%25CC%2588meri.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Mutta minuapa ei haittaakaan, jos lounas koostuu keitetyistä nakeista, välipala unohtuu toisinaan syödä ja sadekelillä lähdetään kylille sandaaleissa. Tärkeämpää on että myös isällä on tasavertainen mahdollisuus puuhastella jälkikasvunsa kanssa ihan omaan tahtiinsa.</div>
<br />Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-49979766657620878072017-08-09T15:15:00.001+02:002019-04-04T20:06:10.128+02:0010 + 1 kysymystä ulkosuomalaisille -blogihaaste<div style="text-align: justify;">
<span style="color: #444444;">Haaste tuli jo useamman viikkoa sitten <a href="https://palasuklaata.wordpress.com/">Pala suklaata</a> -blogin Liisalta, kiitos tunnustuksesta! Nyt viimeinkin sain postauksen kuvineen hiottua valmiiksi, joten avot! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="color: #444444;"><br /></span></div>
<h4>
<span style="color: #444444; font-size: small;"><span style="font-family: "pt serif" , "georgia" , serif; text-align: left;">1. </span><span style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi? </span></span></span></h4>
<div style="text-align: justify;">
<span style="color: #444444; font-family: inherit;">Pidän Saksassa siitä, että kaikki ei ole keskittynyt yhden kaupungin ympärille. Tämä tarkoittaa sitä, että minkään suurkaupungin asunto- tai työmarkkinat eivät ole ylikuumentuneet tai kovin kankeat ja kulttuuripuolellakin rientoa riittää pitkin maata. Suurkaupunkejakin on siellä täällä ja suuria pikkukaupunkeja sitäkin enemmän, ja jos maalla mielii asua, suurempi kaupunki löytyy mitä todennäiköisimmin aika läheltä.</span></div>
<span style="color: #444444;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="text-align: left;"><br /></span></span> </span><br />
<h4>
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="color: #444444; text-align: left;">2. Entä ikävintä?<span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></h4>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="color: #444444; text-align: left;">Ikävintä on liikenneruuhkat ja erityisesti loma-ajat, erityisesti nyt kun niitä täytyy meidänkin perheessä alkaa noudattaa. Juhlapyhien aikaan liikkumisiin menee tuhottomasti aikaa ja rahaa, ja silloin kannattaa suosia julkisia liikennevälineitä, jos ruuhkassa istuskelu pännii.</span></span></span></div>
<span style="color: #444444;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="text-align: left;"></span></span></span></span><br />
<a name='more'></a><span style="color: #444444;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="text-align: left;"><br /></span></span></span> </span><br />
<h4>
<span style="color: #444444;"><span style="font-size: small;">3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?</span><span style="font-weight: normal;"> </span></span></h4>
<div style="text-align: justify;">
<span style="color: #444444; font-weight: normal;">Olen aina halunnut matkata transsiperialla Pekingiin, mutta kaksi viikkoa ei siihen taitaisi riittää, joten sitten menisin lentokoneella Scheychellien aurinkorannoille makoilemaan ja lukemaan. Junamatka Siperian läpi ei taida myöskään olla kovin suosittu lapsiperheiden keskuudessa, joten jätän tämän loman suosiolla tuleville vuosikymmenille. </span></div>
<span style="color: #444444;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-jl46H826RuryJ5zjukiqCsDlSla0mfX96gr6c5pz6xVUIEPJLENZ5z4G2-oalosKmiEdv34QEiAzNu3zk90BvcbHvdDFtJdSjUR1S-mLDv9FjsMATBojwyUP5-69b_NHDG4ymTuQjdA/s1600/strahlsund.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="color: #444444;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-jl46H826RuryJ5zjukiqCsDlSla0mfX96gr6c5pz6xVUIEPJLENZ5z4G2-oalosKmiEdv34QEiAzNu3zk90BvcbHvdDFtJdSjUR1S-mLDv9FjsMATBojwyUP5-69b_NHDG4ymTuQjdA/s320/strahlsund.JPG" width="240" /></span></a></div>
<span style="color: #444444;"><br /></span>
<br />
<h4>
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="color: #444444; text-align: left;">4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan? </span></span></h4>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="color: #444444; text-align: left;">Matkustaisin uudestaan varmaankin Keski-Italian aurinkorannoille, jossa menneinä kesinä tuli usein makoiltua entisen kämppiksen kanssa. Nämä löhölomat oli lämmöstä pitävän lukutoukan unelmalomia, joihin usein ajatuksissani palaan. Myöhemmin tein samankaltaisen reissun miehen kanssa autoillen läpi Pohjois-Italian. Oikeastaan en ole ollut lomalla, jota en tekisi uudestaan, vaikka harvempi kohde olisi yhtä kiva kolmevuotiaan kanssa. </span></span></span></div>
<span style="color: #444444;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="text-align: left;"><br /></span></span></span> </span><br />
<h4>
<span style="color: #444444; font-size: small;">5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla? </span></h4>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="color: #444444; text-align: left;">Ruusunmarjaviiliä. Mutta sitten kun olen Suomessa, en sitä osta, saati syö. Sen lisäksi tietysti kesän herkut, mansikat, mustikat, uudet perunat ja kaikki mitkä pohjoisen pallonpuoliskon aurinko hellii oikein makoisiksi.</span></span></span></div>
<span style="color: #444444;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="text-align: left;"><br /></span></span></span> </span><br />
<h4>
<span style="color: #444444; font-size: small;">6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen? </span></h4>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="color: #444444; text-align: left;">Kun usko ja toivo ovat jo menneet, jäljellä on rakkaus. En siis enää usko ja enää todella harvoin toivonkaan. Kesämökki vei viimeisetkin paluumuuttohaaveet, koska nyt voi muuton sijaan tulla lomailemaan juuri niin pitkäksi aikaa kun ehtii, eikä tarvitse lorvia kenenkään nurkissa. </span></span></span></div>
<span style="color: #444444;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="text-align: left;"><br /></span></span></span> </span><br />
<h4>
<span style="color: #444444; font-size: small;">7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä? </span></h4>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="color: #444444; text-align: left;">Tykkään ehkäpä eniten pääsiäisestä. Silloin kevät alkaa yleensä näyttää parhaat puolensa ja saksalaiset juhlivat vähän suomalaisia rennommin. En kyllä pysty nimeämään mitään perinteitä, joihin olisin erityisen kiintynyt. Lasten pääsiäismunajahti lähinnä aiheuttaa etukäteisstressiä, kun lahjat ja muut tarvitsee ostaa -- ei kun pupu ne tuo! </span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="color: #444444; text-align: left;"><br /></span></span></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-2Vc4hbE4xnJt-ykig2FA2sBywQfsPMPXQaEblsOAL3zkL34M2t4KDIc8rM3SnCQspSG4nP11ygTuuKxlcZEJ4vHRSD-yAvzftpk2jVkYGHEEuJ5clDWIZErAG62AR0kNnuzYBPNuLoo/s1600/viinivuoret.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="color: #444444;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-2Vc4hbE4xnJt-ykig2FA2sBywQfsPMPXQaEblsOAL3zkL34M2t4KDIc8rM3SnCQspSG4nP11ygTuuKxlcZEJ4vHRSD-yAvzftpk2jVkYGHEEuJ5clDWIZErAG62AR0kNnuzYBPNuLoo/s320/viinivuoret.JPG" width="320" /></span></a></div>
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="color: #444444; text-align: left;"><br /></span></span></span></div>
<span style="color: #444444;"><br /></span>
<br />
<h4>
<span style="color: #444444;"><span style="font-size: small;">8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?</span><span style="font-weight: normal;"> </span></span></h4>
<div style="text-align: justify;">
<span style="color: #444444; font-family: inherit; font-weight: normal;">Vaikeinta oli päästä lentokentälle kukonlaulun aikaan. Piti herätä jo ennen neljää, eikä se todellakaan ollut helppoa, koska en ole aamuihminen. Opiskeluaikana erehdyin kerran kesätöihin erääseen pieneen hotelliin, jonka aamiaisvuorot oli iltavirkulle aika nakki. Never again.</span></div>
<span style="color: #444444;"><br /></span>
<br />
<h4>
<span style="color: #444444; font-family: inherit;">9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muualla kuin Suomessa tai asuinmaassasi? </span></h4>
<div style="text-align: justify;">
<span style="color: #444444; font-family: inherit;">Onhan näitä jo kokeiltu riittämiin, ja tämä on hyväksi todettu. Toki kuvittelen useinkin asuvani jossain muualla, usein mietin millainen ilma olisi entisillä kotikaduilla, ja mitä tänään tekisin, jos vielä siellä asuisin, mutta en usko että enää lähtisin, vaikka tilaisuus tulisi. </span></div>
<span style="color: #444444;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="text-align: left;"><br /></span></span></span> </span><br />
<h4>
<span style="color: #444444; font-size: small;">10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?</span></h4>
<span style="color: #444444;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="text-align: left;">Niitä oli niin paljon, varsinkin loppuvuoden muuton ja juhlien aikaan. </span></span></span><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="text-align: left;"><br /></span></span></span></span><br />
<span style="color: #444444;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="text-align: left;"><br /></span></span></span> <span style="font-size: small;"><span style="color: #383838; font-family: inherit;"><b>+ 1 Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? </b></span></span></span><br />
<h2>
</h2>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="color: #444444; text-align: left;">Nykyisin olen niin tylsä ja jokseenkin mukavuudenhaluinen, että menisin varmasti mökille Suomeen sekä talvella sitten hiihtolomalle Etelä-Saksan vuorille. Haaveena on ollut myös Kiinan kiertomatka ja erityisesti vuoristot kiinnostaisivat, mutta haluaisin tosiaan mennä sinne transsiperialla, joten vielä muutaman vuoden saa tätä reissua odottaa. Lasta ei varmasti saa viikkokausiksi junaan.</span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="color: #444444; text-align: left;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><span style="color: #444444; text-align: left;">Haasteet lähtee <a href="https://blogit.kaksplus.fi/meriannenmielessa/">Maijulle</a>, <a href="https://diplomaattirouva.blogspot.de/">Lotalle</a> ja <a href="http://www.lapinlahdenmuuttolintu.com/">Annille</a>! Muut lukulistallani taitavatkin olla jo haasteen saaneet (ja siihen vastanneet).</span></span></span></div>
<h2>
</h2>
<h2>
</h2>
<h2>
</h2>
<h2>
</h2>
<span style="color: #444444;"><br /></span>
<br />
<h2>
</h2>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEQEfIozIb5xSYjN_IBtAcKetewzEa2JKQ6P7bKOIyBPa79DK5seLr_xaMenvbquaqQv2AlRipf5em4zeH7pbE8ybSnvQGVr8a9_ffaQDXRB5SZcEGroehhpj8r-ASd7VdwFel_E5g5fk/s1600/blogihaaste.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="477" data-original-width="700" height="218" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEQEfIozIb5xSYjN_IBtAcKetewzEa2JKQ6P7bKOIyBPa79DK5seLr_xaMenvbquaqQv2AlRipf5em4zeH7pbE8ybSnvQGVr8a9_ffaQDXRB5SZcEGroehhpj8r-ASd7VdwFel_E5g5fk/s320/blogihaaste.png" width="320" /></span></a></div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div>
<br /></div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-33751290955460305632017-06-08T11:28:00.000+02:002019-04-04T20:06:27.443+02:00Työasiaa – eli miten löytää uralle uusi suunta ulkomailla<div style="text-align: justify;">
Sitten seuraa työasiaa. Monet bloggarit ovat kirjoittaneet, keskustelleet ja jakaneet omia kokemuksiaan muuttuneesta työelämästatuksesta perheen muuttaessa ulkomaille, eli käytännössä siitä, miten työura vaihtuu jonkinmoiseksi puolipäivätyöksi tai harrastukseksi, josta saa rahaa. Tässä linkit <a href="http://chezhelena.com/2016/12/16/tyontekijana-maailmalla/">Helenan</a>, <a href="http://www.rantapallo.fi/lena/2017/05/22/voiko-matkabloggaamisella-elattaa-itsensa-suomessa/">Leenamarin</a> ja <a href="http://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/2017/01/13/puolison-mukana-maailmalle/">Jonnan</a> teksteihin asian tiimoilta. Kun ulkomaille muutetaan toisen työn perässä, siirtyy arjen pyörittäminen ainakin ensi alkuun kokonaan mukana muuttavan puolison harteille. Hommia kotonakin riittää, varsinkin jos perheessa on lapsia – sehän on selvää – mutta kuten Jonnakin kirjoittaa, jossain vaiheessa kannattaa etsiä tekemistä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Itse olen ammatiltani opettaja, vaikka koulussa en ole päivääkään palkkatöitä tehnyt. Työelämä alkoi ja jatkui korkeakouluissa lapsen syntymään asti. Päivätyön ohella olen opettanut Suomi-koulussa mutta myös yksityistunteja, siis sparrannut ihmisiä kielikokeisiin ja tosielämän tilanteisiin. Lapsen jälkeen tutuiksi ovat tulleet after school clubit, kansalaisopisto ja toisinaan olen antanut myös yksityistunteja. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<a name='more'></a><br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vanhempainvapaiden jälkeen palasin keskeneräisen väikkärin pariin, ja pian tarjoutuikin miehelle mahdollisuus päästä silloisen työnanatajansa pääkonttoriin johtohommiin aloittelevaan yksikköön. Mies oli varovaisen innokas, jatkuvien uudelleenjärjestelyjen ja YT-neuvottejen sijaan saisi osallistua jonkin uuden rakentamiseen. Hulluhan tästä olisi kieltäytynyt, varsinkin kun kyljessä tarjottiin pakettia, joka mahdollisti huolettoman elämän yhdessä Länsi-Euroopan kiinnostavimmista metropoleista.<br />
<br />
Muutto olisi ollut edessä joka tapauksessa vuoden sisään, ja sitä ei tiennyt minne päin maailmaa seuraava tarjous meidät heittäisi. Yksi miehen kanssa samaan aikaan samalla työnantajalla aloittanut kollega oli juuri muuttanut perheineen Sri Lankasta Japaniin. Minuakaan ei työ suuremmin missään pidätellyt, joten otimme haasteen vastaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGNCoW9VmRI0A96ixsSXy6GHXjBB1_QIvNtWyGOKbIBxp-Yst2u9KngQchQ4-ueFXSk-h4OSQ3wP7XIvPp-U2ATLzfX8pGZd3Joa7NQqtJ02MNDLHV7VPL6ZYX1KxUwYHu6vDUMoZKD9o/s1600/pilviataivaalla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGNCoW9VmRI0A96ixsSXy6GHXjBB1_QIvNtWyGOKbIBxp-Yst2u9KngQchQ4-ueFXSk-h4OSQ3wP7XIvPp-U2ATLzfX8pGZd3Joa7NQqtJ02MNDLHV7VPL6ZYX1KxUwYHu6vDUMoZKD9o/s320/pilviataivaalla.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elämä ja työ Lontoossa oli kuitenkin turhan hektistä. Miehen kiireiset päivät alkoivat aamuseitsemältä metrolaiturilla, jossa usein piti odottaa toista, kolmattakin metroa, ennen kuin mahtui sulloutumaan mukaan ja jatkuivat pitkälle iltaan. Työmatkoja oli harva se viikko toisille mantereille. Yölennot eri puolille maapalloa ja Heathrow'n aamusuihkulounget tulivat hänelle surullisen tutuiksi eikä eri aikavyöhykkeillä päässyt aina soittamaan naperolle hyvän yön puhelua. Pitkistä päivistä huolimatta töitä kasaantui vielä viikonlopuillekin. Unelmahomma alkoi ahdistaa ja aloimme varsin pian kaivata enemmän yhteistä aikaa. Ajatus paluumuutosta Saksaan konkretisoitui varsin pian mielekkään työtarjouksen myötä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Itse olin koko ajan etsiskellyt työtä. Kokoaikaista, osa-aikaista, projektia, freelance-hommaa – mitä vain, mikä tuntuisi mielenkiintoiselta. Muutamia työhaastteluja lukuun ottamatta etsiskelyt omalla tutulla alallani eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta, ja tajusin törmänneeni ongelmaan, josta kuulin ensi kerran jo ysiluokan opontunnilla: <i>työelämän pirstaleisuus</i>. Meidän sukupolvellemme ei löytyisi enää eläkevirkaa, vaan jossain vaiheessa elämäämme päätyisimme todennäköisesti (kouluttautumaan) uudelle uralle. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siinä missä freelance-töitä oli helppo löytää, työntekijäksi oli hankalampi päästä. Suurimpana syynä varmastikin oman alani lisääntynyt kilpailu, ja se etten enää pystynyt enkä halunnutkaan pakata tavaroitani ja muuttaa mielenkiintoisen työn äärelle, vaan perhettäkin piti ajatella. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä. Etätutkimustyö osoittaitui luultua hitaammaksi projektiksi, ja promootion jälkeen pitäisi muuttaa taas postdoc-töiden pariin jonnekin, mistä niitä tarjoutuisi. Muuttoa muuton jälkeen. Ei kiitos! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIjLZULxH0yWRELxJ9eBQia9Htd0EEeLD9N5vbIA0AIrAgn1OLTv65EeA4-pvLOFGId8AUIWWMNYd-1aKTer4CtB64UesDEageRtJOv1bA4gQwvTK6dmjYdbMSn42jrplz-amVhEVJl6Q/s1600/muuttotunnelmia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIjLZULxH0yWRELxJ9eBQia9Htd0EEeLD9N5vbIA0AIrAgn1OLTv65EeA4-pvLOFGId8AUIWWMNYd-1aKTer4CtB64UesDEageRtJOv1bA4gQwvTK6dmjYdbMSn42jrplz-amVhEVJl6Q/s320/muuttotunnelmia.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En kuitenkaan ole tottunut pyörittelemään peukaloitani, vaan töitä on tehty rippikouluiästä asti. Tutuksi ovat tulleet puutarhahommien lisäksi tehdas- ja ravintolatyö, hotellit ja huoltoasemat. Opintojen ohella tein ravintoloissa sen verran töitä, että pätevöidyin anniskeluravintolan vastaavaksi työtekijäksi, mikä tiukan alkoholilainsäädännön Suomessa ei aivan helppoa ole sekään. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pienellä urasuuntauksen tarkistuksella alkoikin sitten löytyä friikkutöitä lingvisteille enemmän ja vähemmän, jopa sen verran että ei tarvitse olla koko ajan haku päällä (vaikka varmuuden vuoksi onkin). En voi kehua, että pääsisin laskuttamaan entisiä tuntipalkkojani tai että töitä olisi jatkuvasti, mutta olen kiitollinen, että olen saanut kokeilla mielenkiintoisia uusia asioita, etsiä suuntaa tuleville vuosille ja että työpäivät kotona eivät ole monotonisia, vaan koostuvat useammista projekteista. Lisäksi tiedostan täysin, että pilvikoneilla työskentelevänä friikkuna kilpailen maailmanlaajuisilla työmarkkinoilla, joilla ei laskuteta skandinaavien tuntipalkkoja, vaan sellaisten pyytäjille lähinnä naureskellaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mistä töitä sitten löytyy? Olen ilmottautunut usealle sähköpostilistalle eri maissa sekä tarkkailen muutamaa lingvistiikan alan netti-ilmoitustaulua. Harvemmin niillä mitään varteenotettavaa on, mutta kun on, on kyse usein etätyöstä, joka juuri nyt sopii elämäntilanteeseeni. Lisäonnenpotkun toi oma omituinen suuntautumiseni alan sisällä. Kysyntä on tällä hetkellä hurjaa alan koon huomioon ottaen. Usein vetkuttelen liian kauan hakemuksen lähettämisen kanssa tai projektiin kaivataan hieman eri asiantuntemusta, mutta otan nämä vinkkeinä uudelleenkouluttautumiselle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWqxQF4O2bP8Gn4DDNFahTxcxbwhlEJo6XNg31nY9Ul9mP4i5ykYnxD_Bi2mrX4-FrMH6S9giRDJzfSx7dlEFGze08i0nC73_5VVdNhhDoOnjbCQeTtaWKNL30cNUlQrzr_xRHAtKrI64/s1600/polku.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1086" data-original-width="724" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWqxQF4O2bP8Gn4DDNFahTxcxbwhlEJo6XNg31nY9Ul9mP4i5ykYnxD_Bi2mrX4-FrMH6S9giRDJzfSx7dlEFGze08i0nC73_5VVdNhhDoOnjbCQeTtaWKNL30cNUlQrzr_xRHAtKrI64/s320/polku.jpg" width="213" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toki mielessä pyörii laajemmatkin alanvaihdokset, mutta juuri nyt tämä tuntuu hyvältä. Haluaisin tällä tekstillä kannustaa kaikkia katselemaan oman alan sisältä, vierestä ja ehkä vähän kauempaakin. Löytyisikö erikoisaloilta jotain tai lähialoilta jokin erikoisala tai pääsisikö paremmille apajille pienellä lisäkouluttautumisella? Muista maista voi löytää etätöitä, kannattaa siis tähyillä myös rajojen ulkopuolelle. Rohkea rokan syö, eikä aina tarvitse edes olla niin rohkea. </div>
<br />
<br />Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-31073206493741145302017-06-01T12:38:00.000+02:002019-04-04T20:06:41.562+02:00Uuteen maahan kotiutumisesta<div style="text-align: justify;">
Kotiutuminen Saksaan on sujunut hyvin. Uudesta ympäristöstä huolimatta systeemi on sen verran tuttu eikä muuttelukaan ole vierasta meille, että välillä on olo ollut kuin pendolinon kyydissä. Muuton myötä usein tapahtuvaa perusasioiden äärelle palaamista ei tällä kertaa juurikaan ole ollut. Jopa Rewe-onlinella oli vanha ostoslistamme tallella. Ei tarvinnut kuin muutama tuote vaihtaa.<br />
<br />
Muuttolaatikoita ei ole pyörinyt nurkissa enää kuukausiin, saksa alkaa taas sujua – tosin ammattilaisen avuin – ja ystäviä on löytynyt kaikille perheenjäsenille, kun niitä on ensin etsimällä etsitty. Alkushokin tämän muuton jälkeen aiheutti kadonnut saksa, kun huomasin, että jo vajaa vuosi Briteissä on verottanut kielitaitoani huomattavasti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Miten palautua muutosta? Ulkomaille kotiutuminen vaatii työtä. Tässä pari vinkkiä alkuhankaluuksiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<a name='more'></a><br /></div>
<h3>
Mistä ystäviä?</h3>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jos olet töissä, löytyy ystäviä helpoiten töistä. Jos olet kotona, tutustu naapureihin tai muihin vanhempiin leikkikentällä tai koirantaluttajiin koirapuistossa. Jos sinulla ei ole koiraa eikä lastakaan, voi olla aika pohdiskella mahtuisiko perheeseen uusi (nelijalkainen) jäsen tai etsiä ystäviä harrastuksista. Koira- ja leikkipuistot ovat mitä parhaimpia paikkoja tehdä uusia tuttavuuksia, koska jutustelu on helppo aloittaa vähälläkin kielitaidolla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jos kielitaito on esteenä, eikä naapureiden kanssa löydy yhteistä kieltä, kokeile muita ulkomaalaisia ja tietysti suomalaisia. Tässä tulee apuun <a href="https://www.internations.org/">Internations</a>, Facebook ja <a href="https://www.meetup.com/">Meetup</a>. Näistä viimeisessä voi ilmottautua muiden järjestämiin tapahtumiin (vaikka samalle illalle), joissa toisilleen (lähes) tuntemattomat ihmiset tutustuvat toisiinsa harrastusten tai muun toiminnan lomassa. Rohkeasti mukaan vain!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viime muuton jälkeen kävin läpi kaikki viiteryhmät eri paikoista poimien, ja nyt useamman kuukauden jälkeen voin sanoa, että muutama kaveri on jo löytynyt. Haastavaa tämä on nykyisin, koska lapsi kulkee mukanani lähes aina. Kaveruuden vaatimuksena onkin se, että seuraa on meille molemmille. Toisaalta lapsi myös helpottaa kaverien etsintää. On helppoa kutsua lapsen hoitokavereita äiteineen kahville, ja jos yhteistä säveltä ei löydy, voi aina keskustella lapsista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jos kutsuihin ei vastata kutsuilla, älä lannistu. Uusien ystävien kutsuminen mukaan voi olla rutiineista kiinni, ja kutsut voivat antaa hetken odottaa itseään. Jos kalenteri ei ala täyttyä, pitää pistää itsensä peliin uudestaan, ja kutsua samat ihmiset uudestaan kylään tai jonnekin yhteiseen tekemiseen tai tiedustella, keksittäisiinkö viikonlopuksi yhteistä tekemistä.</div>
<br />
<h3>
Kieli haltuun</h3>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Jos arki takkuaa kielen takia, mene kielikurssille, erityisesti jos olet kotona. Ei oppi ole ketään ojaan kaatanut ja bonuksena kielikurssilta saa ystäväehdokkaita sekä lisärivin ansioluetteloon. Toki kielikurssi maksaa, mutta niin maksaa harrastus kuin harrastus. Saksassa kaikki on vähän Suomea edullisempaa, ja usein löytyy vielä syy vähentää kielikurssi verotuksessa. Siinä missä kiipeilyvarusteita voi olla vaikeampi selittää verottajalle, kielikurssi voi kelvata. Halpojakin kursseja löytyy, vaikkapa kansalaisopistosta (VHS lähimmässä suuremmassa kaupungissa), mutta yleisesti kielikurssien hintataso on varsin edullinen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL4k-IJeevNdN1Iw6tKi23AiAsIPPMMCmXPWSNf0LlSjlfT7sBTsFTpjlLu-TnCryFcD1wmgaJuI30Ftv0pkTL6SfcwQdKk9VyndPosZ1MOgNCZkoXDZnqCMn7wfPzREKpmLhDiXT9I-8/s1600/kolmikieli_stralsundissa.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL4k-IJeevNdN1Iw6tKi23AiAsIPPMMCmXPWSNf0LlSjlfT7sBTsFTpjlLu-TnCryFcD1wmgaJuI30Ftv0pkTL6SfcwQdKk9VyndPosZ1MOgNCZkoXDZnqCMn7wfPzREKpmLhDiXT9I-8/s320/kolmikieli_stralsundissa.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<br />
<h3>
Ympäristö tutuksi</h3>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ota kotikulmat haltuun – omalla tavallasi. Ei tarvitse tuntea koko lääniä, mutta kotiutumista auttaa, jos löytää suurin piirtein samat asiat kuin mitä ennen muuttoakin arkeen kuului. Vaatekauppa, apteekki, leipomo, parturi, kenkäkauppa ja uimahalli.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Itselläni on ollut tapana hypätä viikonloppuisin pyörän selkään tai julkisiin ja käydä katselemassa lähialueita, vaikka nykyisin kulkupelinä on useammin auto. Ensin rinki voi olla laajakin, mutta kun asiat ja ihmiset löytyvät, se voi pienetä. Tai sitten toisin päin: ensin on helpompi pysyä kodin lähellä, sitten valloittaa lähialueet. Tärkeää on pysytellä oman mukavuusalueen tuntumassa, mutta toisinaan uskaltaa myös poistua sieltä. </div>
<br />
<h3>
Mars harrastuksiin!</h3>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Yritä löytää aikaa harrastuksille, koska mukava tekeminen piristää mieltä. Kaikkiin harrastuksiin ei tarvita edes kovin hyvää kielitaitoa ja toki harrastaessa voi kohentaa kielitaitoa. Itse en pysty sitoutumaan tiettyyn aikaan tietyssä paikassa tapahtuviin harrastuksiin, mutta aina tilaisuuden tullen suuntaan lenkkipolulle. Toki oman alkuhaasteensa tuo sopivan lenkin etsintä.</div>
<br />
<h3>
Byrokratia</h3>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Älä hermostu, äläkä anna suorasukaisten byrokraattien lannistaa. Byrokraatit eivät ole töissä sinua miellyttääkseen, vaan heillä on omat tehtävänsä. Suomi on asioidenhoidon utopia, älä odota törmääväsi vastaaviin käytäntöihin muualla, paitsi ehkä Virossa. Jos törmää mukavaan byrokraattiin tai asiaan joka hoituu verkossa, on syytä juhlaan! Ärsyttävät kohtaamiset kannattaa pyyhkiä mielestä heti.<br />
<br />
Sähköiset lomakkeet pitää useinmiten tulostaa ja allekirjoittaa, leimaverot maksaa. Jonotus voi kestää ikuisuuden, mutta jonon ohi pääsee, jos varaa ajan (kuukausia etukäteen) verkossa. Pienemmällä paikkakunnalla asiat sujuvat yleensä sutjakammin, mutta isommalla kaupungilla on varmasti muuten enemmän annettavaa uusille asukkaille.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<h3>
Kutsu kaverit kylään</h3>
<div>
<br />
Tämä toimii minulla parhaiten. Uudesta kodista tulee koti vasta, kun sen saa täyteen itselleen rakkaita ihmisiä. Kaikkea siis kohtuudella, myös uusia asioita ja ihmisiä!<br />
<br />
<br /></div>
<br />Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-63744116967393932832017-01-25T08:46:00.001+01:002019-04-04T20:07:02.628+02:00Mitä jään Lontoosta ikävöimään?<div style="text-align: justify;">
Vajaan vuoden asustelu Lontoossa jätti meihin jälkensä, vaikka ollaankin koluttu jo monia Euroopan kulmia – tai ehkä juuri siksi. Ulkomaankomennus ja uusi asuinmaa antavat paljon enemmän, kun on matkassa avoimin mielin. Vaikka elimme omassa ulkomaalaiskuplassamme, joka Lontoossa on vähän liiankin helppoa, joitain perusenglantilaisia ja joitain Lontoolle ominaisia juttuja jää silti ikävä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div style="text-align: justify;">
<h4>
<b>Ystävälliset englantilaiset naapurit </b></h4>
Olivat todella ystävällisiä – ainakin suomalaisen mielestä. Täällä Saksassa jään rikkominen vaatii vähän enemmän panostusta kuin Briteissä, mutta kun se on rikottu, voi välit olla mutkattomammat kuin brittinaapurien kanssa. Toki osa brittien kohteliaisuudesta menee kulttuurin piikkiin, mutta sitä minä en mamuna oikein oppinut lukemaan, joten kohteliaita yhtä kaikki. Toki oli niitäkin, jotka onnistuneesti katsoivat aina muualle, mitä täällä taas ei saa tehdä, vaan kotitalon kulmilla on turvallisempaa tervehtiä kaikkia vastaantulijoita. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<h4>
<b>Sunnuntaiaukiolot</b> Englannissa</h4>
Se ettei tarvi hoitaa kaikkia asioitaan lauantaina ennen neljää, vaan että on sunnuntainakin aikaa, helpottaa työssäkäyvän elämää aika lailla. Erityisesti on jo ikävä sunnuntaipartureita.<br />
<br />
<h4>
<b><a name='more'></a>Elokuvat, teatterit ja kaikenlainen kulttuurimeno </b></h4>
on Briteissä aika hyvin keskittynyt siihen yhteen miljoonametropoliin, joten tarjonta oli ylitsepursuavaa. Saksassa miljoonametropoleja on useampia, joten kaikenlainen aktiviteettitarjonta voi aluksi tuntua suppeammalta. Ainakin jos tykkää katsoa vaikkapa elokuvat alkuperäiskielellä.<br />
<br />
<h4>
<b>Englantilaiset pubit</b> </h4>
Tätä tuskin tarvii britanniansuomalaiselle selittää. Erityisesti ravintolamaisia pubeja ruokalistoineen on ikävä. Ja kun kerrankin ei asuttu viinimaassa, piti taas opetella juomaan olutta, joita niitäkin oli useampia toinen toistaan parempia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxUH_8dnor2e-4HUldvlo8EBTG7xsFHMh4AwVAC2FCAogmK2PQQtbFPdcVU1p2M5Z9SAS2GSoRa10HuRCKxMNbvCUtyV1FFxgoAzC0Wap8TibbX3qMV2FUhttR6xATyzuJnsdsM4j3h_g/s1600/pubi2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxUH_8dnor2e-4HUldvlo8EBTG7xsFHMh4AwVAC2FCAogmK2PQQtbFPdcVU1p2M5Z9SAS2GSoRa10HuRCKxMNbvCUtyV1FFxgoAzC0Wap8TibbX3qMV2FUhttR6xATyzuJnsdsM4j3h_g/s320/pubi2.JPG" width="320" /></a></div>
</div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<h4>
<b>Vähäsokeriset täysjyvämurot </b></h4>
Saksassa syödään aamiaiseksi leipää erilaisin levittein. Murojen ystävät joutuvat opettelemaan leivän syönnin tai tyytymään suklaahöttömuroihin, ja puuro on täällä vauvojen ruokaa. Muksumme oli jokseenkin addiktoitunut vähäsokerisiin täysjyvämuroihin Englannissa asuessaan, joten etsimme vastaavia vieläkin.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<h4>
<b>Valmiiksi pestyt ja suikaloidut vihannekset </b></h4>
Kuulostaa aika uusavuttomalta ikävöidä vihanneshyllyn tätä osaa. Ennen lapsiperheaikaa tuskin olisin kajonnut valmiiksi kuorittuun ja pilkottuun kurpitsaan, mutta nykyisin kyllä – koska ruuhkavuodet. Keittovihannespaketteja Saksassa kyllä myydään, mutta kuoriminen ja paloittelu jää asiakkaalle, joten kovin se ei illallisen valmistumista nopeuta.<br />
<br />
<h4>
<b>Supermarkettien tarjonta yleensäkin</b> </h4>
Suurkaupungin ruokatarjonnan kanssa on vaikea kilpailla. Erityisikävä jää valmissalaatteja sekä piiiiitkiä valmisruokahyllyjä – joita Saksassa ei ole laisinkaan. Saksassa kokkailut aloitetaan tarkistamalla, milloin omilla kulmilla on toripäivä (Wochenmarkt) sekä kukkaron käteistilanne. Supermarkettien hedelmä- ja vihannestarjonta onkin aika surkea, koska kaikki käyvät torilla. Jos omilla kulmilla asuu paljon maahanmuuttajia, voi lähistöllä olla hyvä hevikauppa, mutta lihat ja kalat täytyy silti hakea torilta tai pikkuliikkeestä – ja tuo edeltävän kohdan leipä pitää tietenkin hakea leipomosta.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHuicx05-mLTtVKPfDMBJitdaqv8zJNNVT8g5NK-ZMAswmsqXChsViX-TWnP44wS4L3xvSXOD8lYR77RF_oq5mYSK2eYkPfdCh6mvRpjk-Dw0q2Ye-DmLO39WTSBNJQxugm1TDgjXXVLI/s1600/foodie.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHuicx05-mLTtVKPfDMBJitdaqv8zJNNVT8g5NK-ZMAswmsqXChsViX-TWnP44wS4L3xvSXOD8lYR77RF_oq5mYSK2eYkPfdCh6mvRpjk-Dw0q2Ye-DmLO39WTSBNJQxugm1TDgjXXVLI/s320/foodie.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<h4>
<b>Etninen ruoka </b></h4>
Ei ettei täältäkin löytäisi eksoottista suuhunpantavaa, mutta tarjonta on noin keskimäärin vähän paikallisempaa, on sitten kyse markettien tai ravintoloiden tarjonnasta.<br />
<b><br /></b> <br />
<h4>
<b>Lontoon julkisen liikenteen maksupolitiikka</b> </h4>
Pankkikortin etämaksu. Tarviiko sanoa enempää? Saksassa metropysäkille ei voi lähteä ennen kuin on tarkistanut, että taskussa on tarvittava määrä kolikoita. Ja kyllä, olen kuullut, että jotkut käyttävät älypuhelinsovelluksia lipunostoon. Itse sain vuosia sitten hitaan puhelimen kanssa niistäkin tarpeekseni, enkä ole sen jälkeen uskaltanut kokeilla.<br />
<br />
<br />
Etämaksuominaisuus taitaa olla jo kaikissa uusissa pankkikorteissa Saksassakin, mutta eri asia sitten, haluaako saksalainen sitä käyttää. Mieheni mukaan saksalaiset kammoavat (historiallisista syistä) kaikenlaista seurantaa, jonka helpoimmin välttää, kun ei omista yhdenkään kaupan kanta-asiakaskorttia ja maksaa aina käteisellä. Briteissä asuvalta saksalaiselta ystävältä kuulin, että yhden suuren markettiketjun yhteistyökumppani tarjosi halvempia vakuutuksia niille, jotka ostivat terveellisiä elintarvikkeita ja polkupyörän, joten britin päätä ei seuranta taida kylmätä.<br />
<br />
<h4>
<b>Saunat Briteissä vs. Saksassa</b></h4>
Tätä joutuu varmasti selittelemään vähän. Saksassa on samanlaiset yhteissaunat kuin Briteissä, mutta saunaan mennään ilman rihmankiertämää. Täällä ei myöskään ole pyyhkeiden kanssa mitenkään häveliäs meno, kuten amerikkalaisissa unisex-saunoissa, vaan pyyhkeen voi huoletta laskostaa laudeliinaksi ja istua lauteilla juuri kuten huvittaa. Olen turhaan yrittänyt udella ystäviltä, miten kuuluu reagoida, jos saunassa törmää vaikkapa naapuriin, kollegaan tai entiseen opettajaansa. Ilmeisesti kuuluu olla kuin ei olisikaan. Saunahommissa karkeaan kahtiajakoon tottunut suomalainen tarvitsee rohkaisua, jotta uskaltaa lähipunttiksen saunaan.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toki sitä on asioita, joita ei tule laisinkaan ikävä, kuten ruuhka-ajan metromatkailua tai palvelunumeroihin soittelua, koska olivat useinmiten jollain muulla mantereella ja mamuna sain entisten siirtomaiden englannista hädin tuskin selvää, mitä minulle yritettiin kertoa. Ikävä ei myöskään tule pitkää matkaa lentokentälle eikä kaiken lamauttavia liikenneruuhkia, joihin Saksassa harvemmin törmää keskellä kaupunkia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<br />Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-64925717819844935052017-01-20T14:25:00.002+01:002019-04-04T20:08:52.570+02:00Päiväkodin penkkejä kuluttamassa – osa 2<div style="text-align: justify;">
Parin viikon takainen järkytys päiväkodissa istuskelusta on jo vähän lientynyt. Arki rullaa, vaikka vähän erilaista onkin. Kolmannella totutteluviikolla olen tehnyt aamupäivän töitä päiväkodissa naperon syödessä aamiaista ja ulkoillessa muiden kanssa. Puoliltapäivin suuntaamme kotiin, ja iltapäivän työskentelen kotoa käsin naperon nukkuessa päiväuniaan.<br />
<br />
Viime perjantaina sain päiväkodissa ylennyksen parvelle. Maanantaina tiesin ottaa mukaan läppärin, jonka saa mobiilinettiin kännykän omalla yhteyspisteellä. Parvelle tarjoillaan kahviakin, mutta muut eväät täytyy tuoda itse. Ihan mukiinmenevä etätoimisto siis. Jos ja kun napero väsyy ennen sovittua kotiinlähtöaikaa, on minut helppo noutaa yläkerrasta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJfSIZYADbXdZOHqajKc5YNI3m3h2Wf0GEfvUhHCVl7xL97a964mEP8pBVT_YNKssk_bHjGehKMNWwcG87lu24xOW3MM6Q6PNaCYAFI0ZrCKAferf45IRjkyz-kFmZNzA2CNbaMFxmS5k/s1600/frohes.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJfSIZYADbXdZOHqajKc5YNI3m3h2Wf0GEfvUhHCVl7xL97a964mEP8pBVT_YNKssk_bHjGehKMNWwcG87lu24xOW3MM6Q6PNaCYAFI0ZrCKAferf45IRjkyz-kFmZNzA2CNbaMFxmS5k/s1600/frohes.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Frohes neues Jahr! Saksassa juhlistetaan alkanutta vuotta berliininmunkein.</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Tehokasta? Kyllä. Uuvuttavaa? Sitäkin. Nyt kirjoitan siis itsestäni. Parannusta on kuitenkin luvassa, koska loppuviikosta sain jo istua aamupäivän kotona ja ensi viikolla naperon hoitopäivän mittaa käsittääkseni viimeinkin varovaisesti pidentää. Pehmeä lasku on varmasti ollut pienelle hyväksi, mutta olen myös alkanut mietiskellä lasten, aikuisten ja päivähoidon maksajan oikeuksia ja niiden totetutumista.<br />
<br />
<h4>
Laadukasta varhaiskasvatusta mutta kenelle?</h4>
<br />
Mediassa näkee kirjoituksia siitä, että laadukas varhaiskasvatus takaa kaikille lapsille tasavertaisen startin elämään ja että siksi se pitäisi käsittää lapsen oikeutena. Vaikka olen itsekin pitänyt sitä juurinkin lasten oikeutena, konkretisoitui tämä ajatus minulle kuitenkin vasta täällä. Lastenhoitajien kun tarvitsee huolehtia kaikkien ryhmäläisten laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, läheisyyden- ja kaikenlaisista tarpeista – ei vain sen juuri aloittaneen, joka mahdolliseseti potee koti-ikävää. Kun yksi saa erityishuomiota, on se muilta pois. Tästä syystä esimerkiksi erityislapset vievät kahden lapsen paikan. Lisäksi päiväkoti on alusta alkaen kivempi paikka, kun sinne ei liity minkäänlaista ahdistusta (jonka senkin kyllä lapsi varmasti unohtaa ajan mittaan), vaan sen saa aloittaa rauhassa omilla ehdoillaan.<br />
<br />
Vaikka päivähoito osaltaan myös mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin ja näin osallistumisen yhteiskunnan toimintaan, useinmiten olen kuulevinani Suomenkin mediassa päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta kirjoitetun lapsen oikeutena, ei vanhemman (käydä töissä ja toteuttaa työidentiteettiään tai -kutsumustaan) tai yhteiskunnan (joka saa vanhemmat tekemään töitä ja makselemaan veroja). Kumpi painaa vaakakupissa enemmän, lapsen kehitys vai vanhemman työt?<br />
<br />
Kysymys pitäisi varmasti esittää laskun maksajalle – maksetaanko (osan tai koko) päivähoitolasku siksi, että vanhemmat pääsevät töihinsä vai siksi että kaikki lapset saisivat tasavertaisen startin? Näiden kahden eri painotukset vastauksessa varmasti vaihtelee paljonkin riippuen, missä päin maailmaa sen esittää ja kenen kukkarosta lasku maksetaan.<br />
<br />
Edelleenkin olen sitä mieltä, että totuttelu olisi voinut edetä nopeamminkin – ja että ehkäpä lapsi jopa vähän tottui minun jatkuvaan läsnäoloon – mutta hyvä tästä näyttää tulevan näinkin. Nyt sitten odotellaan alkusyksyä, jolloin on edessä ryhmän vaihto, ja sama totutteluruljanssi. Yritimme kyllä saada lasta sellaiseen ryhmään (Kindergarteniin), jossa hän olisi voinut jatkaa, mutta byrokraattisista syistä ei onnistunut, ja tähän on tyytyminen.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-7683135235920514102017-01-16T20:32:00.001+01:002017-04-27T08:39:51.633+02:00Asiaankuuluvalla aksentilla<div style="text-align: justify;">
Olen jo jonkin aikaa kiinnittänyt huomioni siihen, että kun napero puhuu suomea isälleen, tekee hän sen aika kuuluvalla saksalaisella aksentilla. Viime viikkoina olen kuunnellut usein sivusta, kun lapsi on ikään kuin opettanut isälleen suomea. Isänsä aloitteesta, ei napero vielä ole itse tehnyt aloitteita opettaa suomea kenellekään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Onhan tästä tutkimustuloksiakin. Kaksikielisten aksentti muuttuu hiuksenhienosti ympäristön <a href="http://linguistics.berkeley.edu/~kjohnson/ling210/sociophonetics/Sancier_Fowler_1997.pdf">mukaan</a>. Siis kun saksansuomalainen puhuu Saksassa suomea tai kun hän tekee saman Suomessa on havaittavissa pienen pieniä eroja – ei siis mitään ihmiskorvin kuultavaa, mutta jotain puheelle tapahtuu. Aika hurjaa, miten helposti mukaudumme ympäristöömme ja vielä ihan huomaamatta.<br />
<br />
Jotakuta voi kiinnostaa, miksi mukautamme puhetapaamme – siis aksenttia. Kaikenlaisella mukautumisella haetaan ympäristön hyväksyntää eli ryhmän jäsenyyttä, ja se voi tapahtua huomaamatta. Tilanteen altavastaaja mukautuu yleensä enemmän kuin johtohahmo. Jos joskus on kiinnostunut testaamaan puhekumppaninsa mielipidettä itsestään, voi tehdä vaihvihkaisen eleen, kuten kallistaa päätään tai hipaista korvaansa, jos toinen tekee jotain samanlaista, on yhteisen sävelen etsintä alkanut. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kerran puutuin kuitenkin pelin kulkuun. Mies kysyi naperolta, miten jotain sanotaan suomeksi – en nyt muista mitä. Oikea vastaus kuulosti enemmän saksalta kuin suomelta, ja sanoinkin, että tuo oli kyllä saksaa, ei suomea. Napero naurahti, ja sanoi saman ilman aksenttia, ihan supisuomeksi. Tietoista touhua siis. Ei syytä huoleen.<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-30827309538953700462017-01-09T10:57:00.003+01:002019-04-04T20:08:25.530+02:00Päiväkodin penkkejä kuluttamassa<div style="text-align: justify;">
Pienet arkielämän muutokset ovat meistä pienimmille suuren suuria. Kuten nyt vaikkapa uudet päivähoitokuviot. Jokainen meistä varmasti muistaa, miten pitkältä varttikin tuntui lapsena, saati sitten koko päivä. Jokainen osaa myös kuvitella miltä tuntuu, kun yhtäkkiä sen suuremmitta selityksittä pitää koko päivä tehdä jotain aivan uutta ja vielä ihan vieraiden ihmisten kanssa. Eikä aina oikein muista, miten pitkään päivä jatkuu ja että milloin onkaan taas vapaapäivä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Raskasta uuden aloittaminen on aikuisillekin, mutta me osaamme seurata kellosta, miten pitkään päivä vielä jatkuu, muistamme useinmiten viikonpäivänkin, voimme katsoa kalenterista mitä seuraavaksi tapahtuu, osaamme ennakoida miten työkaverimme asioihin reagoivat ja jos satumme väsymään, emme näytä sitä muille.<br />
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
<h4>
Saksalainen päiväkoti ja pitkä totutteluvaihe</h4>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Saksalaisessa päiväkodissa otetaan totutteluvaihe tosissaan. Totuttelu kestää neljä viikkoa ja etenee lapsen ehdoilla. Totutteluaikana lapsi käy päiväkodissa vanhemman (tai isovanhemman) kanssa. Ymmärrän kyllä, että uuteen ryhmään totuttelu on pienelle iso juttu, ja on varmempi tehdä se ajan ja tutun henkilön kanssa. Sitä en sitten ymmärrä, että mistä saksalaisvanhemmat taikovat tämän ajan ja miten lastenhoitajat jaksavat nurkissa lähes jatkuvasti luuhaavia vanhempia? </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Neljän viikon säännön tietäen suuntasin muksun kanssa viime tiistaina kello kymmenen päiväkotiin. Tiesin muksun sopeutuvaksi, joten ajattelin, että totuttelu etenee suht nopeasti, ja ensi viikon aikana pääsen itsekin taas normaalien työpäivien rytmiin. Paljon enempää ei olisi voinut arveluni mennä pieleen. Kuvittelin että lapsen ehdoilla eteneminen tarkoittaa sitä, että totutteluvaihe voi olla ohi nopeastikin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäisenä päivänä saimme käskyn lähteä kotiin tunnin tutustumisen jälkeen, vaikka lapsi protestoi lähtöaikeita parhaansa mukaan. Toisena päivänä meidät komennettiin kotiin myös tunnin leikkimisen jälkeen, ja sain taas maanitella kiljuvaa lasta kotimatkalle, koska hän olisi totta kai mieluummin jäänyt muiden kanssa pihalle leikkimään.<br />
<br />
Kolmantena päivänä sama toistui, mutta saimme kutsun tulla neljäntenä päivänä jo yhdeksäksi yhteiselle aamupalalle, koska olisi perjantai ja maanantaisin lasten rutiineja ei muuteta – eli maanantaina tehdään aina sama rutiini kuin edellisenä perjantaina. Pedagogina ymmärrän erittäin hyvin, että monille lapsille viikonloput ovat syystä tai toisesta raskaita, ja että maanantaina on parasta pysytellä tutussa ja turvallisessa rutiinissa. Perjantaina siis vietimme tarhassa kaksi tuntia, yhdeksästä yhteentoista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<h4>
Mistä aikaa?</h4>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Osasin odottaa työkuvioiden hankalia järjestelyjä ensimmäiselle päiväkotiviikolle, joten pyysimme hyvissä ajoin isovanhemmat avuksi. Onneksi he kertoivat heti tulevansa avuksi myös seuraavalla viikolla, koska muuten en tietäisi, miten ehtisin ensi viikolla töiden pariin. Kauhulla ajattelen jo kolmatta viikkoa, jolloin saan pärjätä yksin. Työt jäävät iltaan ja alkuyöksi, koska päivä kuluu tarhassa. En kyllä halua pyytää appivanhempia kylään enää kolmanneksi viikoksi, koska onhan heillä omakin elämänsä, ystävänsä ja harrastuksensa. Lyhyen yön jälkeen täytyy sitten taas lähteä kuluttamaan päiväkodin penkkiä. Toivon että minullekin pedataan peti, kun sitten viimein saamme jäädä päiväuniin asti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ihmettelen mistä saksalaisvanhemmat taikovat ajan tähän touhuun. Mitä tapahtuu, jos kotivanhempi saa työpaikan tai -keikan ja pitäisi lähteä töihin nopealla aikataululla? Onko ainoa vaihtoehto pyytää isovanhemmat avuksi neljäksi viikoksi vai pitääkö toisen vanhemman käyttää vuosilomansa tähän, ja mitä sitten jos lomia ei ole jäljellä?<br />
<br />
Monet kyllä säästävät vanhempainvapaasta kuukauden kaksi myöhemmäksi päiväkodin ja koulunaloitusta varten, mutta monilla työpaikoilla katsotaan pitkin nenänvartta vanhempainvapaalle lähtevää isää, ja tästä syystä jotkut isät tekevät raskaan päätöksen jättää jopa heille korvamerkatut perhevapaat pitämättä tai tekevät päätöksen tietäen urakehityksen tyssäävän perhevapaisiin. Tästä voisi kirjoittaa vaikka ihan oman bloginsa, mutta jätän tämän nyt tähän tällä kertaa.<br />
<br />
En ole aivan vakuuttunut neljän viikon tutustumisjakson tarpeellisuudesta mutta maassa maan tavalla. Kiinnostaisi kyllä kuulla kokemuksia muista maista, miten päiväkotiin tai pienenä alkavaan kouluun totutellaan vai mennäänkö sinne ihan kylmiltään.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2sLc_eM8UwNIVEuDvOrieBGFY4teJ7D5DIEnvpJSRSW1MF5j3zg1LhUCPW7y_jIo0IflfXy8r4S0odsSaL2B-_VoItSNE8ZlEc9Q6KUzkL61hjvokpJgTsbuWRrg-YFixdaNhSvnrZro/s1600/sumu.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2sLc_eM8UwNIVEuDvOrieBGFY4teJ7D5DIEnvpJSRSW1MF5j3zg1LhUCPW7y_jIo0IflfXy8r4S0odsSaL2B-_VoItSNE8ZlEc9Q6KUzkL61hjvokpJgTsbuWRrg-YFixdaNhSvnrZro/s320/sumu.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-51412179747662470702017-01-05T14:16:00.000+01:002017-01-05T14:32:20.284+01:00Paljon, paljon jäätelöä!<div style="text-align: justify;">
Kolmas kieli jäi muuton myötä pois arkipäivästä ja naperon kieliympäristö muuttui muutenkin aikamoisesti lyhyen ajan sisällä. Vähemmistökielestä, suomesta, tuli loppuvuoden ajaksi enemmistökieli. Maanantaina taasen palasimme viiden viikon jälkeen Saksaan, joten suomi jäi vähemmistöön. Yhden kielen jäätyä pois odotin kahden jäljelle jäävän sanaston hurjaa kasvua sekä tietysti suomen saavan hetkeksi <i>vähän</i> dominantimman asemman saksaan verrattuna.<br />
<br />
Jälkimmäinen oli ehkä vähän enemmän toiveajattelua, koska perheen saksanpuhuja on myös Suomessa. Ympäristökieliasemasta huolimatta suomen määrä tuskin merkittävästi muuttui naperon arkipäivässä, mutta puhujien määrä moninkertaistui – ja tämä näkyi ja näkyy edelleen naperon puheessa. Tällä hetkellä suomi ja saksa vaikuttavat olevan aika balanssissa, mutta saksankielisen päiväkodin aloitus näkyy varmasti pian. Täytyy vain pitää huoli, että ehdimme pitää tarpeeksi yksikielistä suomenkielistä aikaa (ks. lisätietoa alla olevasta linkistä) ja että kielet kehittyvät rinnakkain.<br />
<br />
Näiden viikkojen ajan en ollut aivan yksin vastuussa suomenkielisistä aktiviteeteista. Vastuunjaon myötä napero oppi liudan synonyymeja monille sanoille, ja paljon, paljon asioita, joita hän tuskin minulta kuulisi. Itsehän sitä käyttää aika muuttumatonta sanastoa, varsinkin oman lapsen kanssa. Ystävien kanssa sitä puhuu useammasta asiasta ja tekee tyylillisiä valintoja (lue: käyttää synonyymeja), joita taaperon kanssa ei niin käytä. Tästä syystä lapsen voi olla vaikea ymmärtää muita kotikielen puhujia kuin omia vanhempiaan, joiden sanasto vaihtelee vähemmän. Tästähän varoitteli Soile <a href="http://kolmikieli.blogspot.de/2016/04/kaksikielista-kakkua-kuulemassa.html">monikielisyysluennollaan</a>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Suomessa oltiin koko ajan uusien asioiden ympäröiminä. Lunta, jäätä, liukkaita teitä ja sauna – muutamia mainitakseni. Paljon oli siis opittavaa, mutta osoittautui napero myös taitavaksi assosioijaksi. Saksan <i>Eis </i>voi olla kontekstista riippuen suomeksi joko jäätelö tai jää, vaikka voi saksaksikin sanoa <i>Eiscreme </i>(tai <i>Eiskrem </i>tai <i>Eiskreme –</i> rakkaalla lapsella on monta nimeä)<i>, </i>jos haluaa. Naperosta tuli siis varsinainen sauna- ja jäisten juttujen ekspertti, vaikka lunta saimmekin odotella kotiovelle asti.<br />
<br />
Oppipahan tuo myös avartamaan diftongejaan ja käyttämään lounaismurteisia si-imperfektejä niinkuin kunnon länsisuomalaisen kuuluukin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIicz4Rj2ecKcInqiCFU_TVx1BqdZqCeNppu2ORyDzDrNbzLqJmk7vHuAxJO2hU-GTs1ub4qPWv4x9CSQDGTe0q0KCM7fK6jhkQSMXtA8XuyBVYSNvXPLg22yOmig6u6slQc_RvGrjkx0/s1600/jaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIicz4Rj2ecKcInqiCFU_TVx1BqdZqCeNppu2ORyDzDrNbzLqJmk7vHuAxJO2hU-GTs1ub4qPWv4x9CSQDGTe0q0KCM7fK6jhkQSMXtA8XuyBVYSNvXPLg22yOmig6u6slQc_RvGrjkx0/s320/jaa.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Uusi kotikaupunkimme olikin laittanut maiseman nätiksi kotiinpaluutamme varten. Maa oli satanut lumesta valkeaksi yön aikana, ja ammulennon jälkeisen kotimatkan viimeisen osuuden saimme ihastella lunta auton ikkunasta. Ehdimme vielä vähän pelata lumisotaa ja nähdä yhden lumiukon, ennen kuin lumi suli pois. Toivottavasti ei jäänyt tälle talvelle ainoaksi kerraksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-79336452659729987842016-12-20T10:40:00.002+01:002017-04-26T14:02:52.744+02:00Naks<div style="text-align: justify;">
Tiedäthän sen äänen, kun suomalainen ulko-ovi sulkeutuu. Se kuulostaa niin kovin jyrkältä ja peruuttamattomalta, vaikka useinmiten sitä ei edes jää kuuntelemaan. Viime sunnuntaina en kuunnellut, koska oli kiire ulos leikkimään. Karu totuus paljastui vasta, kun halusimme takaisin: ovi oli lukossa ja avaimet sisällä. Ab lukko Oy minkä teit. Monet teljet ja painikkeet – miten ihmeessä niiden kanssa oppii taas elämään?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vuosien mittaan olen opetellut elämään monenlaisten ovien kanssa, useassa eri maassa. Ehdottomia suosikkejani ovat ne, jotka sekä avataan että suljetaan avaimella. Kotoa poistuminen kestää aavistuksen verran kauemmin, mutta avain on aina kädessä eikä vahinkoja satu. Hieman hankalampia ovat sellaiset lukot, joihin mahtuu sisälle vain yksi avain kerrallaan. Ainakin, jos on oppinut säilyttämään avaintaan lukkopesässä eikä asu yksin. Tällainen ovi on osoittaunut petolliseksi useammankin kerran. Sitä kun ei saa avattua ulkopuolelta, jos sisäpuolella on avain. Jos siis joku jättää avaimensa lukkopesään säilöön sisäpuolelle, ei kukaan saa sitä ulkopuolelta auki.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen selvitynyt tuoreen äidin univeloilla rappukäytävässä säilytettyjen vaunujen pakkaamisesta kaikella sillä, mitä vauva nyt mukaansa voi tarvitakaan, varsin petollisen ulko-oven kanssa. Petollinen ovemme sulkeutui automaattisesti, eikä sitä sulkeuduttua saanut auki kuin avaimella. Enkä kertaakaan unohtanut avainta taikka vauvaa väärälle puolelle ovea – vaikka usein paniikinomaisesti tarrasin sulkeutuvaan oveen miettien, missä on vauva, missä avain ja missä minä. Vauvan ja avaimen (roikkui kaulassani) sain poikkeuksetta paikallistettua heti, mutta välillä oli ongelmia määritellä oma sijainti. Se kun ei hormonihöyryissä ollut niin tärkeää kuin vauvan sijainti, ja välillä tuli tosiaan nukuttua aika vähän.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En koskaan ajatellutkaan, miten hankalaa Abloy-ovilukon käyttö onkaan oppia, ennen kuin eräs lauantaiyö kymmenisen vuotta sitten neuvoin puhelimitse suhteellisen huonoa englantia puhuvaa juuri Suomeen saapunutta nuorta slovakialaista Erasmus-opiskelijaa avaamaan soluasuntonsa oven – kun hän oli sitä tuloksetta jo useasti yrittänyt. Tuskinpa hän normaalioloissa puhui kovin huonoa englantia, mutta oletettavasti ensimmäinen ulkomaanreissu ilman vanhempia ja paluulippua, vieras maa, keskiyö, temppuileva ulko-ovi sekä vain yksi puhelinnumero, josta apua saattoi pyytää, koettelivat sekä neuvokkuutta että sanavarastoa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Miten sunnuntaina saimme oven auki? Emme mitenkään. Mies oli avaimetta työreissussa ja vara-avaimen hankinta vasta suunnitteluasteella. Ainoiksi vaihtoehdoiksi jäivät ikkunan rikkominen tai lukkosepän palvelut. Ikkunaa en päätynyt rikkomaan, koska en tiennyt saako sen uusittua vielä ennen pyhiä. Sovinkin päivystävän lukkosepän kanssa kanssa, että soitan heiltä apua maanantaiaamuna. Päivystyskeikka pyhänä olisi ollut tuplasti kalliimpi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlUhp7mdiS5bdyUZT8UzLX8rNHnkefWN29yJ9qAMVwQVAOsA38ug-sd9QFgt0iTPKAqrlmgf-ocOKZwt2n0lelouavRAUImn62435-_nDCWfoUE42J0uxYYPIrHll6TgmbjPXQ3AFu85c/s1600/auringonlaskuja.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlUhp7mdiS5bdyUZT8UzLX8rNHnkefWN29yJ9qAMVwQVAOsA38ug-sd9QFgt0iTPKAqrlmgf-ocOKZwt2n0lelouavRAUImn62435-_nDCWfoUE42J0uxYYPIrHll6TgmbjPXQ3AFu85c/s320/auringonlaskuja.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oletko jäänyt lukkojen taa ulkomailla? Ulkomaillahan ongelma on varmasti kinkkisempi, kuten mainitsemallani slovakkitytöllä. Kenelle soittaa? Onko jotakuta kenelle soittaa? Jos avain ei jäänytkään kotiin vaan lähti käsilaukun mukana, eikä ole millä soittaa? Ja jos saisikin pysäytettyä ohikulkijan ja saisi puhelimen – ainut numero, joka ulkomuistista löytyy, voi olla isän ja äidin muinainen lankapuhelinnumero. Asuuko kävelyetäisyydellä ystävä, jonka ovelle voi mennä keskiyölläkin koputtamaan? Tämä skenaario on hyvä käydä läpi ennen kuin se tapahtuu oikeasti, ja miettiä pitäisikö vara-avain jättää jollekulle, varsinkin jos asuu yksin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Useinmitenhan suurkaupungissa löytyy päivystävä lukkoseppä varsin läheltä, mutta henkilöys pitäisi voida todistaa eikä maksu välttämättä onnistu laskulla. Viime vuosina olenkin muuton jälkeen pyrkinyt mahdollisimman pian selvittämään, miten pattitilanteessa saa oven auki ja että jos ei ole puhelinta mukana, saako lukkosepän kiinni muilla konstein. En siksi että olisin pitänyt tilannetta todennäköisenä, vaan siksi että aluksi sitä vain ei tunne ketään eikä maan käytäntöjäkään.<br />
<br />
Sunnuntaina lueskelin suomalaisten kokemuksia vastaavista tilanteista täällä kotimaassa. Lähes poikkeuksetta ongelma oli ratkaistu rikkomalla ikkuna. Siis jos oli maalla jääty lukkojen taa, jolloin lähin päivystävä lukkoseppä voi olla pitkänkin ajomatkan, jos sielläkään, päässä eikä omakotiasujalla ole huoltoyhtiötä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olipahan sunnuntaiksi vähän vähemmän tekemistä, kun joulukiireet saattoi unohtaa. Oli aikaa heitellä kiviä mereen ja katsella auringonlaskua. Maanantaina kuulin lukkosepältä monta mielenkiintoista ja kekseliästä tarinaa ovien availusta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-63070765606883829072016-12-16T09:11:00.000+01:002017-04-26T14:03:41.739+02:00On äiti, on!<div style="text-align: justify;">
<a href="http://kolmikieli.blogspot.fi/2016/05/kielista-kielloista-ja-uhmasta.html">Toiveeni</a> oli, että englanniksi opitut uhmailut olisivat jääneet pois päiväjärjestyksestä englannin myötä ja että muuton jälkeen huushollissamme ei olisi enää uhmakkuudet raikuneet. Turha toive kuten arvata saattaa. Meillä kiukutellaan nykyisin useammalla kielellä suht sujuvasti ihan ilman vertaismallia ja -oppimista – mutta kyllähän sitä kaksivuotiaana kuuluukin kiukutella. Jaksaa sitten myöhemmässä elämässä niellä osan kiukuistaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Päädymme naperon päivittäin tulikivenkatkuisiin joo–ei-väittelyihin. Olen ottanut nämä taistot viime kuukausina kunnia-asiakseni, koska haluan opettaa lapseni elämään tunteidensa kanssa. Ainut toimiva tapa taitaa olla käydä tunteita läpi turvallisessa ympäristössä, turvallisen tyypin kanssa niin kuin ne esille tulevat. En nauti taisteluistamme, mutta ymmärrän, että ne valmentavat lasta elämää varten. Toki sitä muitakin tunteita käsitellään, mutta nyt aiheena on uhma.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kieli-ihmisenä aloin huomata väittelyissämme omituisia toistuvia kuvioita. Kun sanon <i>ei</i>, napero huutaa takaisin <i>ooooon, </i>vaikka se ei ihan suoraan vastaukseksi sopisikaan.<i> </i>Esimerkiksi <i>ei katsota enää videoita </i>saa saman vastauksen kuin<i> meillä ei ole enää lisää jukurttia, </i>vastauksen joka raikaa: <i>ooooooon</i>. Usein vastaus on kieliopillisesti kohdillaan, mutta usein myös huomaan hänen oikeastaan tarkoittavan <i>joo. </i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lapsen valinnassa <i>ei</i>n vastakohdaksi on yllättävän paljon järkeä, kun alkaa vähän raapia kieltä pintaa syvemmälle. Onhan ei-olemisen vastakohta oleminen, ja tätä hän varmasti hakee. Suomen <i>ei</i>hän on kieliopillisesti sekä verbi että partikkeli lausekontekstista ja taivutuspäätteistä riippuen. Se siis taipuu, kuten verbi: <i>en ole, et ole, ei ole,</i> jonka vastakohta on <i>olen, olet, on, </i>tai on kokonaan taipumaton partikkeli. Kun se on partikkeli, on sen vastakohta taipumaton <i>joo</i>. Tästä saadaan siis kasattua kaksi vastakohtaparia on–ei (ole) ja joo–ei.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Miksi ihmeessä napero sitten käyttää ei–joo-partikkeliparin sijaan on–ei-verbiparia?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Uhmaikäinen ei partikkeleista vielä tiedä, koska ne ovat funktiosanoja, jotka opitaan vasta myöhemmin. Funktiosanojen pari on sisältösanat, jotka viittaavat asioihin kielen ulkopuolella, eli elävässä elämässä. Funktiosanat (esim. <i>että, mutta, oikeastaan</i>) tuovat esille kieliopillisia suhteita ja sen sellaista eivätkä ne viittaa suoranaa konkreettiin tosielämän asiaan, kuten parinsa sisältösanat, kuten <i>hyppiä, punainen</i> ja <i>nalle</i>. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hankalaa? Ei niin hankalaa, etteikö kaksivuotias olisi siitä jo osan oppinut.</div>
<br />Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-6027871646226786882016-12-08T13:26:00.000+01:002017-04-26T14:05:07.907+02:00Terveisiä Suomesta<div style="text-align: justify;">
Kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen on aiheellista kirjoittaa postaus muutosta – tai oikeastaan muutoista. Loppukesän salamyhkäisestä Suomen-reissusta lähtien olemme nimittäin tehneet mökkikauppoja. Elokuinen pikapyrähdys piti tehdä, jotta saimme avattua asiakkuuden suomalaisessa pankissa. Matkaa seurasi lyhyt tarjoustenvaihto, kunnes myyjä lopulta hyväksyi vastatarjouksemme. Meillä ei kuitenkaan ollut heti aikaa lentää Suomeen kauppakirjoja allekirjoittamaan, koska mies halusi säästää lomanrippeet työsuhteen loppuun, jolloin olisi tarkoitus muuttaa, juhlia ja aloitella monenmoista uutta. Sovimme siis kauppapäivän marraskuulle, ja samalla saimme muutaman kuukauden aikaa sulatella ajatusta omasta mökistä.<br />
<br />
Mökkihaaveita meillä on ollut jo pitkään, mutta ei kunnon syytä toteuttaa niitä. Viimeisimmän muuton varmistuessa ajatus <a href="http://kolmikieli.blogspot.fi/2016/05/paluumuuttohaaveista.html">paluumuutosta</a> kuitenkin siirtyi sen verran kauas tulevaisuuteen, jos sinnekään, että päätimme alkaa uhkarohkeiksi ja hommata nyt viimeinkin perheellemme päämajan.<br />
<br />
Mökin löysimme kotikonnuiltani. Itse asiassa niin läheltä kotikontuja, että pimeällä voi joskus nähdä pilkahduksen mummolan pihavaloista. Yksin tuskin olisin päätynyt ostamaan vanhempieni naapuritaloa, mutta mies rakastui paikkaan ensi vilkaisusta – ja nyt perheellisenä (ulkosuomalaisena) arvostan omien vanhempien läheisyyttä entistä enemmän, joten ei minusta ollut ideaa vastustamaan. Eipähän ainakaan tullut ostettua sikaa säkissä. Tiedän tasan tarkkaan, miten paljon täällä tuulee minäkin vuodenaikana ja miten leuto talvi merenrannalla on. Lunta täällä saa usein odotella pitkälle tammikuulle (vaikka muutama kilometri mantereen suuntaan lumi peittää maan viikkoja ellei kuukausia ennen) ja lokakuun myrskyituulissa tuulee niin, että tukka lähtee.<br />
<br />
Marraskuun puolivälissä vietimme vajaan viikon uudessa Saksan kodissa. Tarkoitus oli purkaa muuttolaatikot ja järjestellä käytännön asioita sellaiselle mallille, että tammikuun arkeenpaluu sujuisi mutkattomasti. Loppukuusta sitten lensimme Suomeen mökkikaupoille.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOT9qUSwlV0ZwDha_dURIgrGjfyFJc_-LvJA5mfhKAHxppqKqzzpC86RHr6xhjoVbS9wt43ufkKl9Vl_9HsNxmd6mG4e2cgtfC2HbazeVomFdOlNuby70SniLMRvur0p-u1dlM4xVSToM/s1600/mokkiranta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOT9qUSwlV0ZwDha_dURIgrGjfyFJc_-LvJA5mfhKAHxppqKqzzpC86RHr6xhjoVbS9wt43ufkKl9Vl_9HsNxmd6mG4e2cgtfC2HbazeVomFdOlNuby70SniLMRvur0p-u1dlM4xVSToM/s320/mokkiranta.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Mitä ehdimme Saksassa tehdä vajaassa viikossa? Tynkäviikosta uudessa kodissa muuttolaatikoiden keskellä jäi sellainen olo, ettemme olisi ehtineet paljoakaan, koska olimme koko perhe kipeinä. Pojat olivat muuttoviikon toipilaina, minulla taas kuume alkoi nousta, kun muuttomiehet kantoivat laatikoita sisään. Muuttopäivänä kiersin maanisesti asuntoa toppavaatteet päällä etsien avonaisia ovia ja ikkunoita, joita huonekalujen kanssa hikoilevat muuttomiehet availivat raikkaan tuulahduksen toivossa. Pari seuraavaa päivää tein vain pakolliset, joten suurin osa laatikoista odottamaan jäi tammikuista paluutamme.<br />
<br />
Byrokratiaa ehdimme tosin jo selvitellä ja hoitaa. Ehdimme jo ilmottautua uuden kotikaupunkimme asukeiksi sekä vierailla parissa päiväkodissa. Mukava ja valoisa päiväkoti löytyi miehen työmatkan varrelta, ja koska he lupailivat kita-paikkaa elokuuksi, valitsimme tämän. En tosin vielä tiedä, miten pääsen päiväkodille hakemaan lasta. Tarha nimittäin sijaitsee kukkulalla, jolle nousua on liki kaksi kilometriä. Tarvitsen joko sähköpyörän tai tosi timmit reidet – mielellään heti. Kovin pitkiä hoitopäiviä eivät meille ensi alkuun luvanneet, mutta sen verran kuitenkin, että ehdin itsekin töiden pariin. Mikäli työpäivät osoittautuivat liian lyhyiksi, täytyy miettiä muita ratkaisuja elokuulle asti.<br />
<br />
<h3>
Miltä Saksaan muutto tuntui?</h3>
<br />
Oli hassua yhtäkkiä, että meidän kolmen salakieli olikin ympäristökieli, ja vaikka uuden ympäristön hullutuksia olisi kuinka halunnut kommentoida, piti ne ensin siivilöidä jonkinmoisen suodattimen läpi – koska kaikki ymmärtäisivät. Täytyy alkaa panostaa miehen suomeen. Sokkihoitoa tarjosi myös lähimarketti, josta ei <a href="http://kolmikieli.blogspot.fi/2016/04/eineshyllyindeksi.html">einesruokia</a> löytynyt etsimälläkään – varsin laajasta valikoimasta huolimatta. Keittiömme saapuu vasta loppuvuodesta, joten einesten puutteessa tutustuimme lähistön ravintolatarjontaan. Neljäntenä päivänä löysin lähimarketista tuorepastaa, jota lämmitin illalliseksi tomattikastikkeen kera mikrossa. Ostinpa hätävaraksi tölkin raviolia tomaattikastikkeessa, mutta sitä en vielä joutunut avaamaan. Tynkäviikon keittiö oli siis aika askeettinen (mikro+kahvinkeitin-yhdistelmä). Muuton myötä sitä aina hetkeksi palaa <a href="http://kolmikieli.blogspot.fi/2016/03/leikkikahvila-full-of-beans.html">perusasoiden</a> pariin. Tällä kertaa vähän tuntuvammin.<br />
<br />
Alkuun myös hieman ahdisti vaihtaa ajokaistaa. Siis siirtyä ajamaan (ja kävelemään) oikealle puolelle. Ajaminen jostain syystä oli helpompi vaihtaa takaisin oikealle, kävely taitaa toimia omalla automatiikallaan, joten huomasinkin monesti törmäileväni vastaantulijoihin. Vuokra-autoa hakiessa sainkin hyvät naurut, koska mies pyysi autolle alennetun omavastuun. Myönnettäköön että olimme juuri laskeutuneet mantereelle ja uuteen orientoituminen oli vielä haussa.<br />
<br />
Byrokratian kiemuroihin en vielä jaksa mennä, mutta sen verran voin todeta, että onneksi muutimme pienelle paikkakunnalle. Kaikki virkailijat, joiden kanssa tähän mennessä olimme tekemisissä olivat ihan mukavia ja valmiita joustamaan tarpeen tullen. Toisin sanoen ulkomaalaisuudestani ei koitunut kovin monta ryppyä kenenkään otsalle. Isommassa kaupungissa tuskin olisimme saaneet näin paljon aikaan muutamassa päivässä. Kokemukseni mukaan metropolien byrokraateilla on joskus aika kovat ennakkoasenteet ulkomaalaisia kohtaan.<br />
<br />
Nyt lomaillaan ensi vuoteen asti, ja sitten lennetään takaisin Saksan kotiin ja aloitetaan uusi arki. Tai lomaillaan ja lomaillaan, mutta ainakin ollaan mökillä!<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-47799695176741233972016-11-07T16:01:00.000+01:002017-04-26T09:32:19.603+02:00Muutama päivä muuttoon<div style="text-align: justify;">
Selailin blogikirjoituksiani viime muuton alta, mutta huomasin, että enpä tullut käsitelleeksi muuttoon liittyviä asioita mitenkään erityisen paljon. Ehkäpä pitkä <a href="http://kolmikieli.blogspot.co.uk/2015/11/valitilassa.html">siirtymäaika</a> oli tehnyt tehtävänsä, ja olimme sopeutuneet muutokseen edeltävän puolen vuoden aikana pikku hiljaa. Tällä kertaa muuton alla onkin ollut sen verran muita kiireitä ja sitten vielä talviaika vei illasta yhden tunnin niin, joten blogi on jäänyt todella vähälle huomiolle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Muistan hyvin viime muuton rasittavan neuvonpidon kansainvälisiä muuttoja hoitavan firman kanssa. Muuttopäivää emme itse tienneet varmaksi kuin pari päivää ennen. Lähes sama kuvio toistui tälläkin kertaa. Kukaan ei taaskaan osannut kertoa, onnistuuko tavaroiden pakkaus ja kanto toivominamme päivinä. Soittopyyntöihin ei vastattu, muuten kuin kerrottiin kollegan ottavan kohta yhteyttä. Kollegan josta ei sitten kuulunutkaan mitään. Ymmärrän, että meillä kaikilla on töissä kiireisempiä päiviä, mutta päivästä tai vuodesta toiseen jatkuva väliinpitämätön meno vie muuttajan voimia turhanpäiväiseen tuhannen eri suunnitelman esivalmisteluun. Ei kiva.<br />
<br />
<h4>
Kansainvälisen muuton käytännöntoteutus</h4>
<div>
<br /></div>
Lentoja ja läksiäisiä on vaikea ostaa ja sopia, kun ei ole varmaksi tiennyt, milloin tavarat pakataan ja asunnon ovi viimeisen kerran suljetaan. En ole hotellien suuri ystävä, joten en mielelläni vietä sellaisessa arkeani, ellei ole ihan pakko. Loppujen lopuksi saimme muuttopäivän selville muuttofirman Saksan päästä, koska engelsmannit pitivät mykkäkoulua. Lopulta lentojen varaus, läksiäisten mietintä ja seinienpaikkailuselvitykset pääsivät myös hurjan pitkäksi venyneelle puhdelistalle.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsGbFFK4KGl2C89gqaewwCeuvP1bO37d8t3yDHYjuSf6z2puI45EFStN77GM4M2Bmp8RJpYbD1IRFlJCPlvscW6WFDr8H9cxBkLVAE5l7eADBcN2NZ4UIIA5NhszBidhR1SXyiM2O2ORA/s1600/kynttila.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="157" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsGbFFK4KGl2C89gqaewwCeuvP1bO37d8t3yDHYjuSf6z2puI45EFStN77GM4M2Bmp8RJpYbD1IRFlJCPlvscW6WFDr8H9cxBkLVAE5l7eADBcN2NZ4UIIA5NhszBidhR1SXyiM2O2ORA/s320/kynttila.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kävimme hyvästelemässä myös merimieskirkon kerholaiset äiteineen. <br />
Viimeisen kerhokerran kohokohta oli saksiin tutustuminen. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h4>
Muutto lapsen kanssa</h4>
<br />
Lapsen kanssa ei asioita voi tehdä enää samalla intensiteetillä kuin aikaisemmin. Iltapäivät viidestä puoli iltayhdeksään vietetään lapsen kanssa verkkaisesti kokkaillen, syöden ja leikkien – paitsi perjantaisin, jolloin suuntaamme merimieskirkon suomenkieliseen kerhoon. Pakkailu sekä muu asioiden hoito on hankalaa varsinkin niinä iltoina, joina kotona on vain yksi aikuinen. Pientä projektia toki voi viedä päätökseen, mutta metatyö täytyy tehdä etukäteen.<br />
<br />
Viime muuton alla onnistuimme vielä sairastumaan. Olikin varsin masentavaa purkaa uudella asunnolla muuttolaatikoista puolityhjiä palautuspulloja ja useamman vuoden vanhoja sanomalehtiä – vaikka nyt tälle jaksaa jo nauraa. Parempaan en vain olisi puolikuntoisena pystynyt. Käytin tuntikaupalla aikaa tarpeettoman roinan hävittämiseen ja ehdin samalla tutustua hyvin läheisen kierrätyskeskuksen henkilökuntaan.<br />
<br />
Tälläkin muuttokerralla, mies on totuttuun tapaan varsinaiset muuttopäivät työmakalla. Jännäksi siis menee. Päätin, että nukumme naperon kanssa toiseksi viimeisen yön pakattujen laatikoiden keskellä asunnossamme. Näin muttohommat konkretisoituvat hänellekin, ja tämä ilta pysyy varmasti mielessä pitkään. Napero on jo aivan tohkeissaan, että pääsee heti muuton jälkeen Saksan mummolaan Oman, Opan ja serkkunsa kanssa leikkimään, ja uskonkin että varsinainen muutto jää tämän rinnalla varsin vähälle huomiolle. Viimeiseksi Lontoon yöksi menemme ystävien luokse, jotta pystymme viettämään läksiäiset ilman lastenvahteja.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<h4>
Paluu Saksaan</h4>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Tällä kertaa emme myöskään ole etukäteen joutuneet käyttämään aikaa päivähoitoasioiden setvimiseen. Syy on yhteiskunnallinen: siinä missä Briteissä jokainen maksaa ja myös valitsee itse päivähoitokuviot, Saksassa yhteiskunta hoitaa osansa, ja haimme naperolle kaupungilta päivähoitopaikkaa muutama viikko sitten. Tapaaminen potentiaalisen hoitotädin kanssa on sovittu loppukuulle. Aivan mutkitta ei tämä kuitenkaan sujunut. Etänä pystyimme hakemaan vain perhepäivähoitopaikkaa, koska päiväkotipaikkaa saavat hakea vain kuntalaiset. Muuton jälkeen siis käynnistyy lottoarvonta nro 2. (Saksan systeemiä vähemmän tunteville tiedoksi, että kolmivuotiaana siirrytään lastentarhaan.)<br />
<br />
En oleta kahdeksantuntisia hoitopäiviä, vaikka niitä toivonkin. Tiedän että Saksassa ei ole tavallista, että molemmat vanhemmat tekevät kokoaikaista työtä, ja tästä johtuen päiväkodit sulkevat ovensa aikaisemmin. Toivotaan parasta, pelätään pahinta, mutta ei ainakaan makseta itse kaikkea. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Käytännön asioiden hoidosta sen verran että viime viikot olen tutustunut asioiden hoitoon täällä Brittilässä. Vinkiksi saimme aloittaa muuttojärjestelyt kunnantalolta sekä vesifirmasta - sulkea piti siis kunnallisveron ja veden juoksu, joissa molemmissa kestää vähän muita tahoja kauemmin. Netin, puhelinten sulkeminen tulee keventämään kukkaroa jonkin verran, mutta mitäs teet. Turhaksi käyneestä roinasta pääsimme eroon tilaamalla hyväntekeväisyyskirpparilta noutokyydin vanhoille vaatteille sekä kunnantalolta muutamalle parhaat päivänsä nähneelle huonekalulle, ja tv-lupa piti myös katkaista.. Muuttopäivänä tai sitä seuraavana päivänä täytyy vielä sulkea sähkö ja postinkanto siirtää ystävien osoitteeseen, mikäli laskuja vielä tulee. Keväämmällä on tarkoitus tulla katsastamaan vanhat kulmat ja sulkea samalla reissulla pankkitili – ja siinä se sitten kai oli mitä näihin käytännön asioihin tulee.<br />
<br />
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-85538053214553623272016-10-21T06:35:00.000+02:002016-10-21T06:35:54.384+02:00Eikun minä!<div style="text-align: justify;">
Kolmen persoonan jankkaus ja omaksuminen osaksi aktiivista kielenkäyttöä saavutti viime viikolla päämääränsä. Täytyy kyllä myöntää, että matkalla on sattunut monia repsahduksia. On siis ollut kausia, jolloin <i>äiti</i> on puheissani edelleenkin tehnyt sitä ja tätä.<br />
<br />
Silloin tällöin olen kuitenkin onnitunut skarppaamaan ja viljellyt sitäkin enemmän <i>minää </i>ja <i>sinää</i>. Parhaiten olen onnistunut aktivoimaan minät ja sinät, kun lapsi on kovaan ääneen toitottanut <i>ich syön sen</i> tai <i>I wanna tämä</i>. Syyttävä sormi osoittaa suoraan minuun, koska sattumoisin olen ainoa suomenpuhuja lapsen lähiympäristössä. Eihän se voi oppia tätä kuin minulta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Leikkien tohinassa ajelimme legoautoilla, ja lapsi puhui itsestään jatkuvasti kolmannessa persoonassa. Aloin kysellä, <i>ajatko sinä</i>? Ei tehoa. Lapsi pitäytyi kolmannessa persoonassa. Uusi yritys: <i>ajanko minä</i>? Vastaus raikui lujaa: <i>eikun minä</i>!<br />
<br />
Selvä. Opittu on.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgog1_JYGkoBeUl2W5mXW-uhge-v-YS2UbU4-54eMf2WmUdiWR54PhSsmcp8JJSjP-b6DESzY5j9ew8BmRlzWNrhrPWiT7aLa5lK1vMnVKgz3sM_sjzRPw1R6z0lSMeGQdjsgIb0e84X3U/s1600/sunnuntai.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgog1_JYGkoBeUl2W5mXW-uhge-v-YS2UbU4-54eMf2WmUdiWR54PhSsmcp8JJSjP-b6DESzY5j9ew8BmRlzWNrhrPWiT7aLa5lK1vMnVKgz3sM_sjzRPw1R6z0lSMeGQdjsgIb0e84X3U/s320/sunnuntai.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvassa sunnuntai-iltapäivän tunnelmaa naperon kuvaamana.</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<br />
<br />Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-35245723959983100562016-10-13T15:51:00.003+02:002017-04-26T14:05:53.220+02:00Monikielisiä mielikuvitusleikkejä<div style="text-align: justify;">
Mielikuvitusleikkejä on meillä leikitty jo jonkin aikaa, mutta nyt kun niissä on oikeasti alkanut tapahtua kaikenlaista, ajattelin kirjoittaa niistä oman juttunsa. Mielikuvitusleikeillä kun on <a href="http://heikunkeikun-eppu.blogspot.co.uk/2014/10/mielikuvitusleikit.html">tärkeä tehtävä</a> lapsen kehityksessä. Monikielisessä perheessä mielikuvitusleikkien tehtävälista sen kun kasvaa, koska ne ovat myös mitä hienoin tapa saada lapsi käyttämään vähemmistökieltä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Monikielisen lapsen leikkikieli lienee usein ympäristökieli, varsinkin jos lapsi on hoidossa, mutta monet meistä vähemmistökielisistä vanhemmista mielellään ohjaisi lapsensa leikkimään omalla kielellään. Moni vanhempi miettiikin, miten tässä onnistuisi. Vastaus on helpompi kuin ajatella saattaa: osallistumalla itse leikkiin. Lapsi leikkii sillä kielellä, jolla hän useiten leikkii ja joka siihen parhaiten taipuu. Jos leikki ei heti luonnistu vähemmistökielellä, voi lasta auttaa tässä alkuun tarjoamalla helppoja leikkikeskusteluja omalla kielellään. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Voi vaikkapa kysellä, mihin lelut menisivät, voi ehdotella että menisivätkö rannalle tai leikkikentälle, söisivätkö siellä jätskiä vai kakkua, ja tuliko pyyhe mukaan. En ole kova leikkimään, mutta mielikuvitusleikkejä on ollut yllättävän hauska leikkiä, jos siis vaikka vertaa vauvavuoden helistinleikkeihin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Meilläkin napero aloittaa leikin usein saksaksi, jos hän sen yksin aloittaa, mutta silloin tällöin suomeksikin. Saksa on siis edelleenkin vahvin kieli, ja hän varmasti leikkii saksaksi enemmän kuin suomeksi. Syy tähän on se, etten ole ollut kova leikkimään, vaan mieluummin lueskelen kirjoja, laulamme yhdessä tai lähdemme ulkoilemaan, ja olen ulkoistanut varsinaiset leikkihommat miehelle, joka on innoissaan saadessaan toisen lapsuuden junaratoineen kaikkineen. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että mielikuvitusleikkien kanssa yritän petrata, koska ne ovat niin tärkeitä. Kirjoista lainattuja lauseita kuulen muuten usein mielikuvitusleikeissä, joten kyllä sekin laajentaa sanavarastoa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Alkuvuonna kuulemallamme <a href="http://kolmikieli.blogspot.co.uk/2016/04/kaksikielista-kakkua-kuulemassa.html">Biligual cake -monikielisyysluennolla </a>Soile kertoi, että yksi tärkeimpiä vähemmistökielen buustaajia on leikkikieli, erityisesti se kieli millä sisarusten tai ystävien kanssa leikitään. Meillä kun ei sisaruksia ole siunaantunut, olemme tästä miehen kanssa kahden vastuussa, varsinkin täällä Briteissä, kun hoitokaverit puhuvat englantia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minun ja miehen leikkikielessä on tosin Soilen mukaan yksi suuren suuri puute: se on aivan liian mielikuvituksetonta. Kaksivuotiaalle se ehkäpä vielä riittää, mutta siitä vanhempien leikeissähän tapahtuu mitä ihmeellisempiä asioita - ja juuri mielikuvitus tempaa kielen mukanaan uudelle tasolle. Sellaiselle tasolle jossa legoukot muuttuvat mutanteiksi, joille ninjat ovat rakentaneet kuuraketin, jolla lennetään mummolaan, jossa Puuha Pete on juuri aloittanut leikkimökin rakentamisen, ja sitä pitää mennä auttamaan, koska ... se unohti vasaran kotiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mitäs siis listalle huomiseksi? Yritetään saada mielikuvitus lentämään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHoLl_yKvV1sUIrcl9LQ5lDBWGCQfmp8aP8Zn8HJSeoLaomDy6CsmF2XFtBOdGMa3WqRyfnz8WD-jwiQv6_pBlA6cCc8Unti8SGyHW-3a2s7KC903ZGEVJ7SYE3VKXSz0pN28c2UKyi0M/s1600/mielikuvitus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHoLl_yKvV1sUIrcl9LQ5lDBWGCQfmp8aP8Zn8HJSeoLaomDy6CsmF2XFtBOdGMa3WqRyfnz8WD-jwiQv6_pBlA6cCc8Unti8SGyHW-3a2s7KC903ZGEVJ7SYE3VKXSz0pN28c2UKyi0M/s320/mielikuvitus.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8190181764248666549.post-85761296627848024372016-10-11T15:20:00.003+02:002017-04-26T08:59:29.791+02:00Viikonloppuretki Keski-Englantiin autoillen<div style="text-align: justify;">
Pitihän sitä päästä kokeilemaan, millaista on ajella autolla vasemmalla puolella tietä, joten tehtiin vielä yksi, luultavasti viimeinen viikonloppureissu Lontoon ulkopuolelle. Ajamaan en kuitenkaan päässyt, koska logistisista syistä johtuen en päässyt näyttämään ajokorttiani autovuokraamoon. Sen sijaan istuin pelkääjän paikalla rattia hapuillen sekä peruutuspeiliä hakien. Tällä kertaa oli siis tyytyminen navigointiin ja liikennelaskentaan. Totuin varsin nopeasti istuksimaan vasemmalla etupenkillä ilman rattia ja aloin nauttia vaikuttavista maisemista, mutta peruutuspeiliä silmäni hakivat refleksinomaisesti koko viikonlopun. Mieskin tottui kertaistumalta vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Ainoastaan kerran hän olisi halunnut istahtaa pelkääjän paikalle. Ratti vain puuttui.<br />
<br />
<h4>
Vuokra-autolla Englannissa</h4>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Autonvuokraus oli tällä kertaa käytännön sanelema pakko: tarkoitus oli katsastaa Shakespearen kotikulmat sekä seudun lähikylät. Mukaamme lähteneiden ystävien mukaan tämä olisi ollut lasten kanssa autotta liian hankala homma yhdelle viikonlopulle. Yritimme ensin löytää pikkubussin seitsemälle, mutta koska majoitus varmistui vasta aivan viime hetkellä, oli pikkubussia hankala löytää, ja päädyimme siis vuokraamaan kaksi henkilöautoa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOeAtx_XNe0R26mUVyjQiE7rLBIBgt1Q2uBDO7_7fz0Hi4CjDrnKOFCXZKdcrophTH4Sc8Vs8Zvi9IAB2al_lhni6pgIqzeBKKTTxv0Rb98XibCMUUn_kODctFUK7DOPZ4LL19DarpvO4/s1600/hotla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOeAtx_XNe0R26mUVyjQiE7rLBIBgt1Q2uBDO7_7fz0Hi4CjDrnKOFCXZKdcrophTH4Sc8Vs8Zvi9IAB2al_lhni6pgIqzeBKKTTxv0Rb98XibCMUUn_kODctFUK7DOPZ4LL19DarpvO4/s320/hotla.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hotelli oli vanha linna tiluksineen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ennen lähtöä minua ja miestä jännitti aika tavalla, koska emme ensinnäkään tienneet, miten kauan Lontoosta pois pääsyyn pitäisi perjantaialkuillasta varata aikaa. Mies ehti kuitenkin töissä haastatella kollegoitaan sen verran, että kuuli sen olevan melko helppoa kotikulmiltamme. Minua jännitti myös se, että miten moottoritiellä tottuu ohittelemaan oikealta puolelta (vaikka Unkarissa tähänkin tottui, koska Unkarin läpi ajavilla romanialaisilla on tapana ohittaa siitä mistä mahtuu) ja hitaasti ajaessa pysymään vasemmalla ja että sujuuko vaihteiden vaihto vasemmalla kädellä, koska automaattivaihteista en onnistunut kotikulmien vuokraamoista enää perjantai-iltapäivällä löytämään. Kuskina toiminutta miestä huoletti motaria enemmän kaupunkiajo. Huolet osoittautuivat kuitenkin aivan turhiksi, ja matkanteko sujui hyvin. Jopa navigointi oli helppoa, koska Lontoon keskustassa on sen verran harvakaistaisia katuja, että väärälle kaistalle oli jopa turistin hankala joutua. Maalla sitten on monikaistaisia liikenneympyröitä, joissa on helpompi eksyä väärälle kaistalle.<br />
<br />
<h4>
Majoitus Keski-Englannissa</h4>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Majoitus oli kuitenkin hankala löytää, osittain viime tingasta johtuen, osittain johtuen siitä, että mukaan lähti kolme kaksivuotiasta. Monissa pikku hotelleissa ei ollut huoneita, joihon vauvan matkasänky mahtuisi (just joo) ja parissa B&B:ssä myönnettiin suoraan, että taaperot eivät ole kovin tervetulleita, koska isäntäväki oli jo sen verran iäkästä. Päädyimme sitten suuren kylpylähotelliin erääseen pikku kylään. Ei lainkaan huono vaihtoehto mutta ei kyllä lainkaan halpakaan. Kukkaron kevennystä kompensoi kuitenkin kivasti uima-allas ja se, että uinnista väsyneet naperot koisasivat sunnuntaina seitsemään asti.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn8KD-OWALphtP4hsrv6iBHpgSh5YNQYjqptztNmFuWpi3-6Cgi7mtHYHindAqXv-clH0J4A1lZOs8tqV13a5Q418i-RErd7Fqop2TQ32ihu-uUE0ch5cvXaTc10XxI0_7Y3Jj_sCgPAI/s1600/ikkuna.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn8KD-OWALphtP4hsrv6iBHpgSh5YNQYjqptztNmFuWpi3-6Cgi7mtHYHindAqXv-clH0J4A1lZOs8tqV13a5Q418i-RErd7Fqop2TQ32ihu-uUE0ch5cvXaTc10XxI0_7Y3Jj_sCgPAI/s320/ikkuna.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hotellihuoneen ikkuna oli vähäsen huurussa aamulla. Hrr.</td></tr>
</tbody></table>
Lauantaina kävimme kierroksella Shakespearen kotikaupungissa <a href="http://www.visitstratforduponavon.co.uk/">Startford-upon-Avonissa</a> ja takaisin majapaikkaan ajoimme lähiseudun pikkukylien läpi. Itse prinssiä emme nähneet, mutta kuulimme, että Kaarlella olisi yhdessä näistä <a href="http://www.thecotswoldgateway.co.uk/villages.htm">kylistä</a>. Lapset eivät malttaneet nukahtaa päiväunille, joten pysyttelimme ulkona ja ihmettelimme ihmisiä sekä kauniita maisemia ja teatterinäytöksiin suuntaavia ihmisiä. Itse kaupunki oli nopeasti nähty, kun oltiin matkassa taaperojengin kanssa.<br />
<br />
<h4>
Elämyksiä Warwickin linnassa</h4>
<br />
Sunnuntaina suuntasimme <a href="https://www.warwick-castle.com/">Warwickin linnaan</a>. Vasta paikanpäällä meille selvisi, että linnan kierros on enemmänkin lapsille suunnattu, joten linna oli aivan loistava kohde, juuri kuin meille tehty. Koko aamupäivän napero oli odottanut näkevänsä ritarin, ja onneksi sellainen olikin heti linnan portilla. Linnassa saimme kuulla, miten ritarit elivät ja taistelivat ja napero jaksoi keskittyä sepustukseen ihan kiitettävästi, joten kai hän siitä jotain ymmärsikin. Tai sitten oli jo haarniskojen ja miekkojen sokaisema.<br />
<br />
Linnan sisätilojen lisäksi katselimme tulipallo-esityksen, jossa näytettiin, miten Lontoon kaupungin muuri on saatu tulipallolla murrettua (erittäin pieni kuva alla ylärivissä oikealla). Lisäksi näimme kesytettyjen pöllöjen ja kotkien lentoshow'n, jossa kerrottiin, miten lintuja käytettiin metsästyksessä ennen ampuma-aseita sekä näiden siipiveikkojen lentotekniikoista. Ehkä vähän liikaa meidän lapsille, mutta meille varsin mielenkiintoinen esitys, ja lapset pääsivät nauttimaan linnan suuresta puutarhasta. Liput linnareissulle kannattaa ostaa muutama päivä ennen visiittiä vähän edullisemmin netistä. Linnan pihalla on piknik-paikkoja ja paljon ruokakojuja, ja monet viettivätkin koko päivän siellä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIi10P5cGfBSVVgfuyfO9r86AMjfzlANCytlzE82wFw1tj3EQZPpAn4ZxUHXbOjxRkLIYooRrr6EWZ9jd5JjR83p9ndDJxQ_NTleWWBJ4RR-pibXDUH2fAiIDEwROlp9XX-O4WUSZ5zcs/s1600/warwick.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIi10P5cGfBSVVgfuyfO9r86AMjfzlANCytlzE82wFw1tj3EQZPpAn4ZxUHXbOjxRkLIYooRrr6EWZ9jd5JjR83p9ndDJxQ_NTleWWBJ4RR-pibXDUH2fAiIDEwROlp9XX-O4WUSZ5zcs/s320/warwick.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kotimatkalla oli takapenkillä hiljaista. Sunnuntaina Lontooseen paluu sujui varsin hitaasti, ja melkein myöhästyimmekin auton palautuksesta. Emme kuitenkaan joutuneet maksamaan ylimääräistä päivää, ja jo ennen varausta tarkistin, että autovuokraamosta on sunnuntaina seitsemään asti auki. Jos vuokraa auton jostain muualta kuin lentokentältä, kannattaa aina katsoa aukioloajat ja kysyä, onko auto mahdollista palauttaa puljun ollessa jo kiinni. Vinkkinä niille, jotka ovat Saksan autoliiton jäseniä: ADAC:n jäsenet voivat varata vuokra-auton mistä päin maailmaa tahansa liiton nettisuvujen kautta tavallista paremmin ehdoin, ja samalla voi olla luottavaisemmin mielin, että joku on ehdot jo tarkistanut. Muille tiedoksi, että saksalaiset ovat vakuutushullua kansaa.<br />
<br />
<br /></div>
<br />Terhihttp://www.blogger.com/profile/18142998514994984157noreply@blogger.com2