SOCIAL MEDIA

maanantai 9. tammikuuta 2017

Päiväkodin penkkejä kuluttamassa

Pienet arkielämän muutokset ovat meistä pienimmille suuren suuria. Kuten nyt vaikkapa uudet päivähoitokuviot. Jokainen meistä varmasti muistaa, miten pitkältä varttikin tuntui lapsena, saati sitten koko päivä. Jokainen osaa myös kuvitella miltä tuntuu, kun yhtäkkiä sen suuremmitta selityksittä pitää koko päivä tehdä jotain aivan uutta ja vielä ihan vieraiden ihmisten kanssa. Eikä aina oikein muista, miten pitkään päivä jatkuu ja että milloin onkaan taas vapaapäivä. 

Raskasta uuden aloittaminen on aikuisillekin, mutta me osaamme seurata kellosta, miten pitkään päivä vielä jatkuu, muistamme useinmiten viikonpäivänkin, voimme katsoa kalenterista mitä seuraavaksi tapahtuu, osaamme ennakoida miten työkaverimme asioihin reagoivat ja jos satumme väsymään, emme näytä sitä muille.



Saksalainen päiväkoti ja pitkä totutteluvaihe


Saksalaisessa päiväkodissa otetaan totutteluvaihe tosissaan. Totuttelu kestää neljä viikkoa ja etenee lapsen ehdoilla. Totutteluaikana lapsi käy päiväkodissa vanhemman (tai isovanhemman) kanssa. Ymmärrän kyllä, että uuteen ryhmään totuttelu on pienelle iso juttu, ja on varmempi tehdä se ajan ja tutun henkilön kanssa. Sitä en sitten ymmärrä, että mistä saksalaisvanhemmat taikovat tämän ajan ja miten lastenhoitajat jaksavat nurkissa lähes jatkuvasti luuhaavia vanhempia? 

Neljän viikon säännön tietäen suuntasin muksun kanssa viime tiistaina kello kymmenen päiväkotiin. Tiesin muksun sopeutuvaksi, joten ajattelin, että totuttelu etenee suht nopeasti, ja ensi viikon aikana pääsen itsekin taas normaalien työpäivien rytmiin. Paljon enempää ei olisi voinut arveluni mennä pieleen. Kuvittelin että lapsen ehdoilla eteneminen tarkoittaa sitä, että totutteluvaihe voi olla ohi nopeastikin.

Ensimmäisenä päivänä saimme käskyn lähteä kotiin tunnin tutustumisen jälkeen, vaikka lapsi protestoi lähtöaikeita parhaansa mukaan. Toisena päivänä meidät komennettiin kotiin myös tunnin leikkimisen jälkeen, ja sain taas maanitella kiljuvaa lasta kotimatkalle, koska hän olisi totta kai mieluummin jäänyt muiden kanssa pihalle leikkimään.

Kolmantena päivänä sama toistui, mutta saimme kutsun tulla neljäntenä päivänä jo yhdeksäksi yhteiselle aamupalalle, koska olisi perjantai ja maanantaisin lasten rutiineja ei muuteta – eli maanantaina tehdään aina sama rutiini kuin edellisenä perjantaina. Pedagogina ymmärrän erittäin hyvin, että monille lapsille viikonloput ovat syystä tai toisesta raskaita, ja että maanantaina on parasta pysytellä tutussa ja turvallisessa rutiinissa. Perjantaina siis vietimme tarhassa kaksi tuntia, yhdeksästä yhteentoista. 

Mistä aikaa?


Osasin odottaa työkuvioiden hankalia järjestelyjä ensimmäiselle päiväkotiviikolle, joten pyysimme hyvissä ajoin isovanhemmat avuksi. Onneksi he kertoivat heti tulevansa avuksi myös seuraavalla viikolla, koska muuten en tietäisi, miten ehtisin ensi viikolla töiden pariin. Kauhulla ajattelen jo kolmatta viikkoa, jolloin saan pärjätä yksin. Työt jäävät iltaan ja alkuyöksi, koska päivä kuluu tarhassa. En kyllä halua pyytää appivanhempia kylään enää kolmanneksi viikoksi, koska onhan heillä omakin elämänsä, ystävänsä ja harrastuksensa. Lyhyen yön jälkeen täytyy sitten taas lähteä kuluttamaan päiväkodin penkkiä. Toivon että minullekin pedataan peti, kun sitten viimein saamme jäädä päiväuniin asti.

Ihmettelen mistä saksalaisvanhemmat taikovat ajan tähän touhuun. Mitä tapahtuu, jos kotivanhempi saa työpaikan tai -keikan ja pitäisi lähteä töihin nopealla aikataululla? Onko ainoa vaihtoehto pyytää isovanhemmat avuksi neljäksi viikoksi vai pitääkö toisen vanhemman käyttää vuosilomansa tähän, ja mitä sitten jos lomia ei ole jäljellä?

Monet kyllä säästävät vanhempainvapaasta kuukauden kaksi myöhemmäksi päiväkodin ja koulunaloitusta varten, mutta monilla työpaikoilla katsotaan pitkin nenänvartta vanhempainvapaalle lähtevää isää, ja tästä syystä jotkut isät tekevät raskaan päätöksen jättää jopa heille korvamerkatut perhevapaat pitämättä tai tekevät päätöksen tietäen urakehityksen tyssäävän perhevapaisiin. Tästä voisi kirjoittaa vaikka ihan oman bloginsa, mutta jätän tämän nyt tähän tällä kertaa.

En ole aivan vakuuttunut neljän viikon tutustumisjakson tarpeellisuudesta mutta maassa maan tavalla. Kiinnostaisi kyllä kuulla kokemuksia muista maista, miten päiväkotiin tai pienenä alkavaan kouluun totutellaan vai mennäänkö sinne ihan kylmiltään.









  

8 kommenttia :

  1. Sana. Olen kyllä myös lapsentahtisen totuttelun kannalla mutta... Meidän tarhassa (Berliinissä) sain kyllä tokaviikolla jo mennä aamupäivällä ensin tunniksi käytävään istumaan lapsen jatkaessa leikkejään ja sitten jopa kahdeksi. Tämä siis 1,5 vuotiaalle joka oli ollut toisessa tarhassa jo puolisen vuotta. Muistaakseni kolmannen viikon alussa (tiistaina :)) vein lapsen jo aamupalalle ja viikon lopussa hän sai jäädä jo päiväunillekin, neljännellä viikolla sitten hiljakseen pidennettiin päiviä... Mutta kakkosviikolla tein kyllä pari päivää töitä päiväkodin kahvihuoneessa läppärillä ja jatkoin sitten kotona pojan vedellessä päiväunia. Ja kolmosviikolla taisin tehdä paljon etäpäiviä ettei hyvää aikaa haaskautuisi työmatkoihin (tarha kodin lähellä, matkaa töihin n 40 min). Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olettaisin ettei teillä vaihtunut maa eikä koti, joten ainoa muuttuja oli päiväkoti - ja silti yhtä hitaasti etenevä totutteluvaihe. Mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi, vaikka sitten etätöitä päiväkodin käytävällä. Mitenköhän täynnä saksalaisten päiväkotien käytävät on etätöitä tekeviä äitejä elokuun alussa, kun aloitetaan kitassa? Nähtäväksi jää!

      Poista
    2. Oikea oletus, vain päiväkoti muuttui. Meidän päiväkodissa ilmeisesti on vain yksi vanhempi kerrallaan ryhmässä. Eli jos on kaksi uutta lasta niin toinen aloittaa aamu- ja toinen iltapäivätotuttelulla. Ja käsittääkseni yrittävät limittää uudet lapset niin että aina vain yksi ekan-tokan viikon lapsi olisi ryhmässä ja sitten vasta seuraava aloittaisi totuttelun. Elokuussa on tietysti tiukka paikka tämän limityksen suhteen (mekin vaihdoimme tarhaa juuri elokuussa). Ne vanhemmat joilla ei ole työsuhdetta (tai on etätyömahdollisuus) joutuvat kyllä joustamaan aikalailla. Ei-saksalaisille lukijoille: koulunsa aloittavat lapset menettävät tarhapaikkansa elokuun ensimmäisenä (ja siksi monet uudet lapset saavat tarhapaikan tällöin), riippumatta siitä alkaako koulu elokuun alussa, puolivälissä vai lopussa. Toinen jouston paikka vanhemmille...

      Poista
  2. Meidän tarhassa oli vain kahden viikon totuttelujakso. Usein sen kai saa sovittua viimeisille äitiyslomaviikoille, mutta koska tarhassa aloitti niin moni lapsi samoihin aikoihin, niin meidän totuttelujakso alkoi vasta samana päivänä kun palasin töihin. Onneksi on työajaton työ... Minä hoidin ekan viikon ja tein hirveässä stressissä työjuttuja iltaisin. Mies vastasi sitten toisesta viikosta. Silloin sai jo poistua päiväkodista tunniksi-pariksi ja loppua kohti koko päiväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli myös edellisen saksalaisen perhepäivähoitajan luona vain viikon totuttelujakso. Sovittiin, että lasta totutetaan päivärutiiniin hänen omassa tahdissaan, ja viikossa oli rutiini käyty läpi. Ehkäpä osittain tän takia olin ja olen vähän shokissa, miten tarkasti tässä uudessa paikassa pidetään neljästä viikosta kiinni.

      Poista
  3. Meillä lapsista kaksi nuorinta ovat aloittaneet Saksassa päiväkodin (keskimmäinen täysin ummikkona) ja kummallakaan ei ollut neljän viikon totutteluaikaa vaan paljon lyhyempi. Toki olin alussa mukana ja ekat päivät olivat lyhyempiä. Toki meillä keskimmäinen aloitti aikanaan päiväkodissa vajaalla hoitopäivällä ylipäätään eli hoitopaikka oli vain klo 12 asti. Mutta ei tuolla samassa päiväkodissa kenelläkään lapsella ole ollut neljän viikon totuttelujaksoa, ehkä 1-2 viikkoa. Jokaisen lapsen kohdalla on edetty lapsen tahtiin, mutta niin, että mahdollisimman nopeasti vanhempi on voinut poistua päiväkodista. Ensin vain käytävälle, myöhemmin vaikka tunniksi-kahdeksi ostoksille tms. Samaten ohjeena meille vanhemmille oli alusta asti pitäytyä mahdollisimman taustalla eli ei aktiivisesti osallistua päiväkodin ohjelmaan. Esikoiseni on aikanaan aloittanut Suomessa 1v4kk iässä päiväkodissa ja silloin totutteluaika oli vajaan viikon (koska sain yllättäen työpaikan). Silloin sanottiin, että yleensä totutteluaikaa olisi 2 viikkoa. Mutta tästä on tosiaan jo aikaa kauan eli en tiedä miten tänä päivänä Suoemssa asia on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä sun kokemukset kuulostaa aika samalta, mitä itsekin olen aikaisemmin kokenut ja kuullut muilta. Siksi uuden päiväkodin tiukka totuttelujakso oli aikamoinen yllätys. Olen kyllä täysin vakuuttunut hoitajien ammattitaidosta, ja onhan se totta, että jos kaikki aika menee yhden itkuisen lapsen hoitoon, on se toisilta lapsilta pois. Sitä en sitten tiedä, miten hankala vähän nopeampi startti oikeasti olisi.

      Poista
  4. Me asutaan Lontoossa ja meidän tyttö aloitti 7 kuukautisena päivähoidossa tammikuun alussa. Tutustumisjakso oli kaksi viikkoa. Ekana päivänä oltiin yhdessä tunti ja muina päivinä ei enää ole vanhempaa mukana. Tunti määriä kasvatettiin tasaisesti ja seuraavan viikon kahtena viimeisenä päivänä olikin jo täydet tunnit hoidossa. Meillä hoidon aloitus sujui tosi hyvin.

    VastaaPoista