keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kodinetsintää

Takana supernopea pitkä viikonloppu. Aloimme etsiä kotia seuraavasta kotikaupungistamme. Kaupunkihan on sen verran iso ja alueet aika erilaisia (lue eriarvoistuneita), että päätimme aloittaa tutustuen pariin naapurustoon paikallisten ystäviemme opastuksella. Meitä lykästi, koska ilma oli kuin morsian ensimmäiset kaksi päivää. Aurinkoisen ja lämpimän sään takia jäi koko kaupungista  aurinkoinen ja lämmin fiilis, joka auttaa alkuun uuden etsinnässä. 

Kolme päivää vierähti nopeasti kärryjä lykkiessä kulmilta toisille. Mukana oli koko ajan vähintään kaksi aikuista ja kolme puolitoistavuotiasta. Otimme varsin rennosti ja ehdimme kuitenkin nähdä aika paljon. Lapset pääsivät pari kertaa päivässä leikkikentälle irrottelemaan, nukkuivat päiväunet kärryissä ja lounas ja illallinen syötiin enemmän ja vähemmän ajallaan vaihtelevissa paikoissa. Tavoitteena oli siis viettä varsin tavallista viikonloppua ja etsiä itselle sopivinta asuinpaikkaa näin. Naperojen rytmit olivat onneksi melko samanlaiset, joten vältyimme turhilta itkuilta ja kiukuilta.

Oikean naapuruston löytäminen tuleekin olemaan kaikkea muuta kuin helppoa. Tämän kyllä tiesin jo etukäteen. Itse en pidä kovin homogeenisistä naapurustoista, vaan asuisin mielelläni vähän värikkäämmällä seudulla. En kuitenkaan halua päätyä mamu- tai expat-kuplaan, vaan haluaisin nähdä paikallisiakin. Muutenhan se on ihan sama missä päin maailmaa asuu.

Kuvien napsiminen jäi valitettavasti vähemmälle, joten tässä ainoa julkaisukelpoinen otos lauantai-iltapäivältä. Pysähdyimme paikallisessa yksille paikallisten tapaan. Yksi kolmesta nukahti myöhäisille päiväunille. Taisi olla hyvät nokosmusiikit.



Juniorilla on muutamia sanoja, jotka hän lähes aina sanoo saksaksi: milch tai oikeastaan miich, tuch, mama. Tiedä sitten miksi, nämä tulivat viikonloppuna useammin suomeksi. Puhuimme aikuisten kesken melko paljon englantia, koska se nyt sattui olemaan kieli, jota kaikki osasivat. Veikkaisin vieraan ympäristökielen laukaisseen tämän määräaikaisen suomettumisen. Nyt ollaan kuitenkin taas jo kotona, ja kaikki on ennallaan äitiä lukuun ottamatta. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti