torstai 21. tammikuuta 2016

Matkassa vauvan kanssa

Olemme aina reissanneet aika paljon. Ulkomaiden matkailua on toisinaan hidastanut se, että sekä me että perheemme ovat asuneet eri maissa. Tämä on tarkoittanut sitä, että reissulistalla on  pahimmillaan ollut juhlapyhien aikaan neljä asuin- ja kotimaata. Ulkomaille ei olla ymmärrettävästikään aina ehditty. Parhaimmat reissut ovat kuitenkin olleet niitä, joilla on kierrelty toisen kotimaata. Paras opas on se lähes paikallinen perheenjäsen, joka joko oikeasti tietää kaiken tai sitten kuvittelee tietävänsä melkein kaiken.

Kun nyt jonkin verran on tullut reissailtua perheenäkin, keräsin matkaan lähteville muutamia vinkkejä. Jotkut näistä pohjaa itse elettyyn elämään, toiset olen kuullut mutsikavereilta. Kulkupelit käydään läpi nopeimmasta hitaimpaan.

Lentsikassa

Lippua varatessa kannattaa miettiä vauvan unirytmiä ja auringon liikkeitä. Aivan pienet nukkuvat ihan missä vain mutta ei ihan milloin vain. Meidän on ollut helpointa on lähteä matkaan juuri ennen päikkäreitä tai sitten iltakoneella. Tosin kesällä iltakoneissakin on aurinkoista, joten vauva ei nukahtanutkaan.

Jos matkaan lähtee myös vauvan turvakaukalo, jonka lähtöselvitystäti haluaa laittaa ruumaan, älä anna periksi: todennäköisyys että se ei saavu ruumalastina määränpäähän vauvan kanssa samaan aikaan on pieni mutta silti olemassa. Todennäköisyys että jätätte sen lentokentälle tai -koneeseen on vielä pienempi. Mikäli koneessa on tilaa, voi vauva olla matkan ajan turvakaukalossa viereisellä penkillä. Itse en koskaan ole päässyt tällaiseen luksuskyytiin, mutta muut kuulemma ovat.

Lähtöselvityksessä kannattaa myös kysyä, saako matkarattaat ottaa koneeseen, varsinkin jos on välilaskuja päikkäri- tai yöaikaan. Meillä käytössä on myös kantoreppu, koska ruuhkaisilla lentokentillä lasta pelottaa istua rattaissa. Ymmärrän hyvin, ihmisiä kiiruhtaa sinne tänne ja kaikki näyttää uhkaavammalta sammakkoperspektiivistä. Toisen aikuisen avustuksella saa kantorepun helposti selkäpuolelle, jolloin voi hyvin kannella vähän isompiakin vauvoja. Taitavimmat onnistuu tässä yksinkin, itse en ole vielä kokeillut.

Meillä on nykyisin käytössä käsimatkatavaraksi soveltuva Mountain Buggy (joihin saa myös turvakaukalon ilman adapteria, ks. asennusvideo). Nämä bongasin Lähiömutsin blogista, enkä ole katunut. Päikkäreitä ei enää tarvitse yrittää kiskoa lentokentän vaunuissa (joita harvemmin saa edes vaakatasoon) eikä ilta-aikaan luottaa siihen, että  saapumisportilla on lastenvaunut tarjolla väsyneiden pikku matkalaisten kuskaamiseen. Varsinkin yksin matkustaessa ei ole kiva kannella unista lasta vaunuja etsien. Aikaisemmin meillä oli käytössä sateenvarjorattaat, mutta kokemukseni mukaan niiden koneeseen saanti oli neuvottelukysymys. Kaikki kärryt ja rattaat kuitenkin saa aina mukaan, ihan sama minkä kokoiset ja kuinka moneen osaan menevät. Kyse on vain siitä, saako ne ottaa matkustamoon vai menevätkö ruumaan. Ruumaan menevät saa takaisin vasta (erikois)matkatavarahihnalta, joten sinne asti vauva pitää joko kantaa tai lainata lentokentän rattaita, jos sellaiset sattuvat siellä päin kenttää olevan. Joka kentällä ruumaan meneviä rattaita ei pakata suojapussiin, joten jos meinaat pakata sinne tilanpuutteessa myös muuta tavaraa, varmista että pussi on saatavilla.

Leikkikenttiä on lähes kaikilla kentillä,
mutta ne eivät kaikki sovellu vauvoille.

Lentomatkailu vauvan kanssa on arpapeliä. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavasta ruudusta paljastuu, joten rentoudu! Muista että suurin osa kanssamatkustajista on joko jo tai lähivuosina vanhempia ja elleivät, saavatpahan muistutuksen lapsiperhe-elämän eri vivahteista. Kunhan mukana on maitoa tai  juomapullo, naposteltavaa ja jokin viihdeväline, päästään jo hyvin matkaan. Juominen avaa korvat, mutta mikäli korvasärky painevaihtelussa arvelluttaa nuhan tms. takia, lentoemolta voi pyytää nenätippoja. Lentoemoilta saa myös maitoa, jos oma sattuu loppumaan, ainakin Finnairin koneissa. Siis ihan tavallista Valion maitoa.

Jos matkan aikana tapahtuu vaippakatastrofi, muista, että on vielä mahdollista, että joku kanssamatkustajista tarjoaa apua. Laske siis kymmeneen ja ala selvittää sotkua. Jos tilanne alkaa, kun turvavyövalo välähtää päälle, tuskaa ei kestä enää kovin kauan. Mikäli olette pidemmällä matkalla ja reissu menee huudoksi (isoissa koneissa on enemmän korkeus- ja siis myös painevaihtelua), voi vieressä istuvia lykästää: olen kuullut, että tällaisessa tilanteessa vieressä istuvan upgradattiin ykkösluokkaan. Ei huono juttu, kun lentoaika on kellon ympäri ja ylikin.

Matkatavararajoitukset ovat minulle vielä lähes kahden vuoden perhematkailunkin jälkeen siansaksaa. En kyllä ole ainoa: myös lentoyhtiöiden työntekijöiltä saa varsin vaihtelevia vastauksia. Käsittääkseni vauvan kanssa matkustaessa on oikeutettu sekä 10 kilon ruumalaukkuun että rattaisiin omien matkatavaroiden lisäksi, mutta eri palvelunumeroista olen kuullut varsin erilaisia tulkintoja tästä, joten selvitä lentoyhtiösi politiikka palvelunumerosta tai ota asia puheeksi hiekkalaatikolla. Light- ja value-liput ovat aivan oma sarjansa, josta minulla ei ole aavistustakaan.

Matkustusergonomisista syistä olen itse pakannut tavarat aina yhteen matkalaukkuun ja lisävarusteena on ollut rattaat. En tiedä, millä kädellä olisin kuljettanut toista vetolaukkua rattaiden ja käsimatkatavaroiden ohella. Toisinaan on sitten joutunut maksamaan vähän ylikiloja, mikä on kyllä harmittanut, mutta kun en siltikään olisi tiennyt, miten olisin sen toisen vetolaukun vaihtanut taksista tai bussista junaan ja sieltä taas bussiin.


Yöjunassa

Junalla emme ole matkanneet vielä kovinkaan paljon, mutta yksi yöjunareissu on jo takana. Viime maaliskuussa lähdimme suoralla yöjunalla Helsingistä määränpäänä Rovaniemi, josta jatkoimme viikon mökkeilyn jälkeen yöjunalla Turkuun. Yöjunailu oli ihanan stressitöntä. Makuuhytissä matka taittuu mukavasti nukkuen, lukien tai yömaisemia katsellen. Liput ovat kyllä selvästi päiväjunaa kalliimpia, mutta yöllä matkatessa säästää aikaa, vaivaa sekä majoitusöitä, joista taas useimmin maksetaan.

Sitten vinkit: Kun matkaat vauvan kanssa, soita VR:n lipunmyyntiin. Siellä osaavat varata invahytin, jossa on enemmän tilaa ja hytin vieressä on invavessa, jossa on pullonlämmitin (kuka tällaista käyttää?) ja tavallista vessaa paremmin tilaa vaipparumballe. Lipunmyyjä osaa vastailla muihinkin kysymyksiin, kun taas netistä ei löydy paljon tietoa lähtö- ja saapumisaikojen lisäksi. Matkamme taittui uudemmassa IC-junassa, pikajunan invahyttitarjonnasta en tiedä. Lastenrattaat mahtuivat hyvin invahyttiin ja mukana oli pari isoa matkalaukkuakin. Kontsan avustuksella rattaat voi viedä myös konduktöörin vaunuun, ja näin saa hyttiinsä lisäneliön. Paluumatkalla näin myös teimme.

Ravintolavaunun antimiin ei kovin kannata luottaa. Tarjolla oli muutama voileipä, muutama ruoka-annos (lihapullia ja lohta) sekä pullaa jätskiä ja karkkipusseja, mutta voivat myydä myös ei oota.  Onneksi olimme syöneet jo ennen matkaa. Lapsi oli innoissaan tavatessaan ravintolavaunun muita asiakkaita, joten lyhyt ravintolavisiitti oli joka tapauksessa kannattava. Matkalla Rovaniemeltä Turkuun saimme fiilistellä vanhassa sinisessä ravintolavauvussa, kun menomatkalla junassa oli IC:n modernimpi ravintolavaunu.

Vaikka mennessä jouduimme ajelemaan aamukahvin perässä kaupungilla jonkin aikaa (syynä lienee aikainen sunnuntaiaamu), takaisin päin matkatessa iloinen yllätys oli Rovaniemen aseman ravintola. Se oli juuri sellainen, mitä menneiden vuosikymmenien elokuvissa näkee. Tarjolla oli monipuolisesti ruokia poronkäristyksestä nakkeihin ja lapselle saimme annoksen perunamuusia parilla eurolla. Myös netti toimi hyvin.


Lumikenkäilyä pohjoisen maisemissa

Kaikenlaisissa autokyydeissä

Omaan autoon kannattaa varata kaikenlaista paperia, lastenmusa-cd sekä naposteltavaa (lapsen iästä riippuen maitotetra/pullo, smoothie, rusinoita tms.). Me ollaan selvitty varsin pitkälle jo kahdella ensimmäisellä, mutta juhlapyhien liikenneruuhkien takia on hyvä olla jotain nälkäisen lapsen rauhoittavaa mukana. Ruuhkaisten teiden ruuhkapiikit voi pidentää matka-aikaa tunneilla tietyillä leveysasteilla. 

Omassa autossa on totta kai helppo matkustaa, mutta toisinaan tarvii ottaa alle vuokra-auto. Autonluovuttajaa ei kannata päästää pois ennen kuin lastenistuimen käyttö on katsottu yhdessä. He eivät saa laittaa lasta istuimeen vastuusyistä mutta neuvoa voivat. Lämpimiin maihin talviaikaan matkatessa, kannattaa muistaa, että talvirenkaat eivät ole joka maan joka provinssissa pakollisia (ja siis vakiovaruste, vaikka lähettyvillä olisi hiihtokeskuksia) ja että talvidieselin puutteessa voi ostaa huoltsikalta putelin tököttiä, joka muuttaa tavallisen dieselin talvidieseliksi. Keliolosuhteet on tietysti helpompi huomioida jo autoa buukatessa, ja kympin kahden lisämaksusta saa alleen pitävämmät renkaat, bensapelin tai viilennystä ilmastoinnin muodossa. Erään vuokra-autokömmähdyksen jälkeen minusta tuli perheemme vuokra-autovastaava talviaikaan. Liukastelimme Dolomiiteillä kesärenkailla dieselauton kanssa...

Viinivaellus etelämpänä

Jos tarvitsee ottaa alleen taksi, kannattaa taksi tilata taksikeskuksesta ja lähteä matkaan tinkimättömällä asenteella. Lastenistuinta tai vauvakaukaloa ei ihan aina saa edes etukäteen tilattuun taksiin. Olemme toisinaan menneet taksilla lentokenttämääränpää-välejä Saksassa, Suomessa ja Iso-Britanniassa. Poikkeuksetta olemme saaneet lastenistuimen vain Saksassa, vaikka toisinaan tarjolla on ollut vain istuikoroke. Suomessa istuimen saa ennakkotilauttuun taksiin lähes poikkeuksetta, mutta vain taksikeskuksesta tilaamalla. Ennen matkaa he vielä soittavat takaisin, onnistuiko istuimellisen taksin saanti. Brittien systeemi on minulle vielä vieras. Toisinaan olemme saanet istuimen ennakkotilattuihin takseihin mutta ei aina. Voi olla, että vika on ollut tilaajassa, mutta voi olla myös kyse taksifirmojen vaihtelevasta politiikasta.

Joillain lentoyhtiöillä (esim. Easyjet) kuuluu vauvalippuun kaksi erikoismatkatavaraa (rattaat, autonistuin, kantorinkka, kantoreppu tms). Mikäli vuokra- tai taksifirman lastenistuimet mietityttää, voi paras vaihtoehto olla ottaa oma istuin mukaan. Tämä ei tietysti onnistu, mikäli kentälle meno tai sieltä lähtö on tarkoitus tehdä julkisilla. 

Julkisissa menopeleissä

Lastenvaunuja lykkivien ilmaiset matkat on poikkeuksellinen etuus, joka on kokemukseni mukaan mahdollista vain Suomessa. Muissa maissa saa kyllä vaunut sisään keskiovesta, mutta lippu pitää ostaa joko etukäteen automaatilta tai dösässä kuskilta. Keskivartalo siis kuntoon ennen ensimmäistä bussimatkaa vauvan kanssa tai sitten kuukausikortti taskuun.

Älä oleta myöskään esteetöntä kulkua metrolaiturille. Hissejä voi olla muutaman pysäkin välein tai sitten pari koko linjalla. Älä hätäänny: lapset vanhempineen matkaavat maanalaisissa näissäkin maissa ja mitä vähemmän hissejä on, sitä helpommin apulaiset ilmottautuvat ihan itse tai hetken odottelun jälkeen. Kärryt kyllä saadaan laiturille ja sieltä pois.

Joskus matka voi kestää ikuisuuden ja pienen ihmisen hermot menevät. Varaa mukaan hyvä viihdearsenaali. Meillä on aina toiminut hyvin omat kuvat ja videot kännystä tiiraillen sekä rusinarasia. Istuinpaikan voi myös valita vanhemman rouvashenkilön vierestä, jolloin tuurista ja kulttuurista riippuen saa joko apua tai paheksuvia katseita, kun vauvan hermot menevät.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti