maanantai 14. maaliskuuta 2016

Vauvaviittomilla kieleen kiinni

Kun naperomme oli lähes puolivuotias, vein hänet mukanani vauvaviittomakurssille. Vauvaviittomat on vauvoille kehitetty yksinkertainen viittomakieli, jonka avulla lapsi voi oppia viestimään jo ennen kuin ääntöelimistö antaa siihen myöden. (Kurkunpää laskeutuu yhdeksän kuukauden iässä niin, että erilaisia vokaaliäänteitä, ja siis erilaisia sanoja, on mahdollista tuottaa.) Aikuiset käyttävät niitä vähän kuten tukiviittomia, eli viittoma tuotetaan samanaikaisesti sanan kanssa, lapsi viestii puolestaan viittomilla. Kurssille voi Saksassa mennä kuusikuisen kanssa, naperomme taisi olla inan vaille.

Kurssille halusin lähinnä omasta mielenkiinnostani, joka kumpusi ystävien lapsesta, joka oppi kurssin käytyään kertomaan jo puolivuotiaana viittomilla monenmoista, kuten haluavansa kuivat alleen. Halusin siis kokeilla, johtuuko ihmislasten suhteellisen myöhäinen kielenoppiminen (ensimmäiset sanat yksi-kaksivuotiaana)  fysiologisista rajoitteista vai siitä että kommunikointi opitaan vasta toisella elinvuodella.

Kurssillamme oli 8 lasta, joiden ikä oli puolesta vuodesta puoleentoista. Suurin osa oli puolen vuoden tienoilla, mutta vanhin lapsi oli puolitoistavuotias. Kokoonnuimme kerran viikossa kahdeksan viikon ajan lauleskelemaan ja leikkimään sekä tietystikin tutustuttamaan vauvat käsien ja viittomien ihmeelliseen maailmaan. Puolitoistavuotias tuli kurssille, koska vanhemmat halusivat antaa hänelle keinon kertoa, mitä mielessä liikkuu. Poika kun ei ollut vielä sanonut sanaakaan, mutta selvästi halusi. Kurssin myötä hän alkoikin nopeiten käyttää viittomia.

Joka tunnilla tuli kuutisen uutta viittomaa, sekä käytettiin paria aikaisemmin opittua. Ohjaajan mukaan vauva pystyy käsittelemään suurin piirtein tämän verran uutta tietoa kerrallaan, mikä on hurjasti enemmän kuin itse oletin. Opittujen viittomien sanat toistuivat lauluissa ja leikeissä muutamia kertoja tunnin aikana, mutta pääpaino jäi kotikertaukselle. 

Itse en aina osannut laulettavia lauluja, mutta lapsi on aina ollut kiinnostunut laulusta ja musiikista, joten hän nautti musiikista sekä kieriskellä pehmusteilla lelujen kera. Tuntien tarkoitus taisikin olla opettaa viittomat vanhemmille, lasten mielenkiinto oli uudessa ympäristössä, toisissa lapsissa ja leluissa. Itse tuolloin tuoreena Saksan mamuna opin sanan jos toisenkin ympäröivää kieltä, joten eivät ne minunkaan näkökulmasta aivan turhia tunteja olleet. Vaikka kielitaitoni ei tuolloin ollut vielä kovin vahva, pystyin keskustelemaan hyvin vauva-aiheista muiden kurssilaisten kanssa, ja näin toistelin samoja tuttuja sanoja viikosta toiseen. Parempaa harjoitusta tuskin onkaan. 

Vauvan ensimmäisten kuukausien aikana haalin meille itse asiassa aika monta harrastusta. Suurkaupungissa on onneksi jokaiselle jotain, joten vauva-aktiviteettien löytäminen ei tuottanut ongelmia. Päinvastoin oli hankala valita ne, jotka vaikuttivat mielenkiintoisemmilta. Päädyimme käymään muskarissa, hieronnassa, jumpassa jos toisessakin sekä viittomia oppimassa. Halusin joka päivälle jonkin aktiviteetin, koska olin juuri muuttanut uuteen maahan ja tiesin olevani vertaisseuraa vailla. Aivan joka harrastuksesta ei kuitenkaan löytynyt ystäviä, enkä näin olettanutkaan. Tuttavia tuli kuitenkin tehtyä, pari ystävääkin, ja toki olen iloinen, että tuli kokeiltua monenmoista ja samalla tutustuttua uuteen ympäristöön. 

Ja mites niiden viittomien kanssa sitten kävi? Niin huonosti, että hävettää edes myöntää. Podin tästä jatkuvasti huonoa omatuntoa, mutta samalla totesin, että en oikein enempään ei rahkeet riitä. Arjen pyöritys, vauva ja kotihommat, joiden lisäksi minulla oli yksi kieli opittavana ja lapsella kaksi. Käytin muutamaa viittomaa muutaman viikon ajan, siis ruoka, maito, tulen kohta takaisin. Hän selvästikin ymmärsi ne, mutta ei alkanut niitä itse käyttää. Sitten lähdimme syyslomalle ja koko homma jäi.

Toivon kuitenkin, että useammat kävisivät tämän kurssin. Kaikki lapset eivät opi puhumaan viiteajassa, ja tällaisen lapsen kanssa olisi varmasti hienoa, jos voisi kaivaa naftaliinista jo kerran harjoitellut ja unohdetut vauvaviittomat. 







2 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiitoisesta tekstistä. En tiennytkään että Saksassa järjestetään ihan kursseja aiheesta, vaan miksipä ei tietysti. Ennen erikoisen sytymää luin vauvaviittomista ja innostuin kovasti. Hänen kanssaan käytin lopulta säännöllisesti kuitenkin vain "maito"-viittomaa n. viisikuukautisesta alkaen, ja hän oppikin sen niin että ensimmäinen puhuttu sanakin oli n. yhdeksänkuisena "mam-mam"+viittoma kun oli tarvetta päästä tissille. Ja kyllä, imetys oli hyvin tärkeää lapselle vielä pitkään tuon jälkeenkin :) Muitakin viittomia olisin mielelläni käyttänyt hänen kanssaan, mutten saanut aikaiseksi sitoa niitä rutiineihin. Ja toisen lapsen kanssa sitäkin vähemmän :D

    VastaaPoista
  2. ^erikoisen -> esikoisen

    VastaaPoista