lauantai 2. heinäkuuta 2016

Vauva pubiin ja muita kulttuurien törmäilyjä

Toissakesänä Saksa voitti jalkapallon maailmanmestaruuden. Kisat päättyi Argentiinan loppuottelutappion myötä koko Saksan monipäiväiseen juhlaan. Olivathan germaanit vasta neljättä kertaa kisojen historiassa maailmanmestareita. Meidän perheessä otettiin kisat erityisen tosissaan, koska Saksa oli voittanut maailmanmestaruuden miehen syntymävuonna ja toki mies toivoi näin käyvän myös naperon syntymävuonna. Ovat meinaan molemmat syntyneet kisojen korvilla. Napero keväällä, isänsä kesällä.

Peli toisensa jälkeen koko Saksa innostui varovaisesti mutta varmasti entistä enemmän. Turhasta etukäteisjuhlinnasta saksalaisia ei voi syyttää, mutta voiton varmistuttua bileet olivat sitäkin suuremmat. Saksassahan ei saa koskaan juhlia etukäteen edes synttäreitä, koska siitä voi koitua huonoa onnea. Myöskään raskaudesta ei ole samasta syystä tapana onnitella, vaan onniteluja satelee sitten vauvan synnyttyä.

Finaalipäivänä olimme Suomessa lomalla. Mies oli finaalista niin onnellisen hermostunut, että päätin viedä hänet otteluillaksi pubiin jalkapalloa paremmin ymmärtävään seuraan. Lupasin itse liittyä porukkaan toisella puoliajalla. Arvelin pubin olevan varsin tyhjä, mutta olin onneksi väärässä. Pubi oli porukkaa pullollaan, ja oli siellä myös kaupungin ainoa saksalainen asukki. Onneksi germaanit löysivät toisensa pelin tuoksinnassa, koska lähes kaikki muut kannattivat latinoja.

Miehelle tämä oli yksi hänen elämänsä tärkeimmistä päivistä. Hän olisi halunnut katsoa pelin poikansa kanssa, mikä tarkoitti, että hän olisi halunnut ottaa kaksikuisen vauvan mukaan pubiin. Poikkeustilanne, poikkeussäännöt, sanoi hän. Jouduin kuitenkin puuttumaan peliin. Kerroin, että alaikäiset eivät pääse pubiin, koska siellä anniskellaan alkoholia, meno voi yltyä varsin rajuksi ja näin nyt vain on. Mies oli varsin epäuskoinen, koska kysehän oli kaksikuisesta vauvasta, joka ei olutta vielä osaisi kaivata. Sanoin että Suomessa lapsilla ei ole asiaa ravintolaan, jos tarkoitus on juoda alkoholia tai vaikka ei olisikaan. Kerroin vauvan jäävän mummolaan ja että asiasta ei edes keskustella. En yksinkertaisesti halunnut edes poikkeustilanteessa miehen yrittävän vauvan kanssa pubiin. Enhän minäkään yrittänyt vaikkapa viedä vauvaa saunaan.

Lontoossa lähipubi on monelle olohuoneen jatke,
ja tarjolla onkin vauvoille lainalelut ja -sitterit.
Kuvassa kulmapubimme tarjontaa.

Mies on kertonut lapsena silloin tällöin joutuneensa isän mukana pubiin. Hänen isällään oli kiireisenä saksalaisena perheenisänä tapana tavata ystäviään tuopin äärellä kerran kuukaudessa lauantaiaamupäivisin. Muulloin kun ei perheeltä ja töiltä olisi ehtinyt. Jos äidillä oli tuolloin kiireitä, laitettiin lapsi isän mukaan. Pubi oli kuitenkin lapselle vihonviimeinen paikka. Ei sen takia, että se olisi ollut kännikaloja täynnä, vaan sen takia, että siellä ei ollut mitään tekemistä ja isäkin keskusteli todella tylsiä ystäviensä kanssa. Hänelle pubi edusti tylsyyden huipentumaa ja vanhojen ukkojen jorinaa. (Tuskin tarvii lisätä, että olen suunnitellut omalle jälkikasvulleni samanlaista kasvatusta.)

Kulttuurit kohtaavat 

Onhan meillä toki kulttuurit törmäilleet toisinkin päin. Kun ensimmäisen kerran menimme Saksassa saunaan, en ollut tajunnut kaikkien ryntäävän samaan saunaan ilman rihmankiertämää. Tähän tottuminen kesti minulta kauan, mutta onnistui, koska pystyn tarpeen tullen tekemään itsestäni tarpeeksi sokean yhteissaunaa varten: piilolinssit vain pois. Miehellä on tapana kovaan ääneen päivitellä suomalaisia saunatapoja, kun istuskelemme kanssasaksalaisten kanssa lauteella. Niin kovaan, että kaikille tulee selväksi, että porukan ainoa suomalainen ei todellakaan haluaisi saunoa tuntemattomien vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa alasti. Toisinaan menen kyllä Saksassa saunomaan, vaikka en edelleenkään tiedä miten kuuluu reagoida, jos törmää saunassa naapuriinsa tai vaikkapa kollegaansa. Miehen mukaan asiaa ei kuulu huomata. Siis naapuria tai kollegaa. Piilarit siis aina pois. Eipähän tarvi esittää puolisokeaa.

Kulttuuritörmäilyjä voi toki tapahtua myös sukupolvien välillä. Italialainen ystäväni kertoi hakeneensa äidilleen savukkeita lapsena. Äiti oli varsin kiireinen ja stressaantunut kaksilapsisen perheen äiti, eikä ehtinyt niitä itse hakea, joten lähetti alle kouluikäisen tyttärensä asialle. Olihan lehtikioski kotitalon vieressä. Aikuisena hän toki osasi kyseenalaistaa äitinsä valintaa, mutta ei kokenut saaneensa siitä traumoja tai tupakoimispakkomielteitä.

Kotona on hankala elää toisen kulttuurin mukana. Äitini kertoi minulle kotikylän parturin saaneen turkkilaisia asiakkaita, jotka olivat Suomessa sukuloimassa sekä tyttären häitä juhlimassa. Ennen tärkeää päivää tarvittiin toki parturin palveluita, ja periturkkilaiseen tyyliin he tinkasivat hinnasta kolmanneksen pois. Pikkukylän parturi oli tästä niin hämmentynyt, ettei osannut neuvotella hintaa takaisin ylös.

Useasti sitä on tietämättään sokea oman kulttuurin itsestäänselvyyksille. Itse olen aikoinaan demonstroinut vaihto-oppilasjoukkiolle suomalaisen rantasaunan pesuvesietikettiä. Siis kylmä ja kuuma vesi sekaisin ja sitten pesupuuhiin. Mielestäni se meni ihan hyvin, kunnes lopuksi alettiin kysellä suihkuja.




6 kommenttia:

  1. Haha just näin! Mutta käy sitä Suomessakin. Kiireinen äitini lähetti minua tai siskojani joskus lähikauppaan hoitamaan ostoksia. Kerran kauppalistalla oli saunaolut isälle. Tuttu kauppias oli soittanut kaupasta äidilleni, että ei tämä nyt ihan ok ole antaa 12-vuotiaan ostaa olutta, mutta menköön tämän kerran :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtaiskohan enää onnistua? Ehkäpä maalla, en tiedä. Tosin eihän siitäkään niin kauaa ole, kun yksinäinen nainen ei päässyt ravintolaan. Käsittääkseni oli oikein sellainen laki, että vain miesseurassa.

      Poista
  2. Pakko nipottaa, että Saksan voitto 2014 oli neljäs maailmanmestaruus ja finaali pelattiin Argentiinaa, ei Brasiliaa vastaan! :D

    Kulttuurierot on kyllä mielenkiintoisia. Mullekin ensimmäinen saksalainen sauna-spa-kokemus oli vähän "häh", kun Suomessa julkiset saunat tyypillisesti on naisille ja miehille erikseen, eikä meillä varsinkaan ole ihan yhtä tiukat löylynheittosäännöt :p Jotenkin hupsua, että pukuhuoneessa kukin riisuuntuu häveliäästi yksityisissä kopeissa ja sitten kuitenkin lopulta ilmaantuu ilkoalasti kaikkien muiden joukkoon. Saksalaiset on onneksi pääpiirteittäin aika suomalaisia, eikä meillä ainakaan hirveästi arjessa tule ihmetyksiä tai pattitilanteita. Varmasti paljon enemmän eroja olisi vaikka keskiafrikkalaisten tai itäaasialaisten kanssa :)

    VastaaPoista
  3. Auts! Mulle on tainnut jäädä vähän hämäriä muistikuvia tuosta kesästä kaiken valvomisen takia :) Korjaan pikapuoliin. Kiitos nipoilusta. Mä olen päässyt jopa sekapukkariin... Se oli vielä saunaakin hämmentävämpi kokemus, vaikka samahan se on kenen kanssa ne vaatteet riisuu, jos loppujen lopuksi mennään kaikki samaan saunaan.

    VastaaPoista
  4. Asun Italiassa (38 v), ja tààllà kyllà mennààn perheittàin hyvinkin pienten kanssa ravintoloihin, ja kaikenlaisiin kesàisiin ruokailutapahtumiin, joita vietetààn ulkona tai telttojen ja katosten suojissa joka tuppukylàssà. Nàmà viimeiset luenkin aika kauheiksi ihan pienille, koska niissà on aina lisukkeena tanssiaiset, ja hirveàn kovaààniset kaiuttimet. Siinà sitten pieni yliherkkà parikuukautinen altistuu aika jàrjettòmàlle aisti-kiusalle, iàssà jolloin sekà kuulo- , ettà nàkòhermoja olisi syytà suojella, koska ne eivàt ole vielà valmiit. Melu on takuulla ollut pubissakin aikamoinen, joten AIVAN OIKEIN teit, kun suojelit pikkuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi. Mullakaan ei ole mitään sitä vastaan, että vauva otetaan mukaan myöhäisiinkin menoihin. Pienethän nukkuu missä vain. Me kääräistiin napero kantoliinaan ja lähdettiin ystävien luo grillailemaan tai lähibistroon syömään, kun sattui olemaan kesä pikkuvauva-ajan. Talvella olisi varmaan pysynyt visummin illat kotona. Pari kertaa olen nähnyt vauvoja/taaperoita nukkumassa bileissä, joissa dj tai bändi on luukutellut musiikkia. Onhan ne nukkuneet ihan hyvin, mutta mutta.

      Poista