keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Lentokoneella mummilaan

Ulkomaan vuosien aikana olen yhtä joulua lukuun ottamatta matkannut aina pyhiksi entisille kotinurkille. Ensimmäisinä vuosina kotimaanmatkailuun liittyi yliannostus ystäviä sekä jonkinlainen haikeus. Nyttemmin olen visiiteistäni vähän salamyhkäisempi, koska tiedän, että ystävä-ähkystä tulee pahempi olo kuin ruokaövereistä ja toipuminenkin kestää pari päivää. On myös mukavampaa, että saa varattua enemmän aikaa niille muutamille, joita näkee, sen sijaan että juoksisi koko lomansa paikasta toiseen.
Ihanteellisen käsimatkatavaralaukun koko
on nykyisin jokseenkin suurempi kuin ennen.

Aivan viime vuosina olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota lentokentällä muihin matkustajiin. Joulun alla matkaan lähtee normaalia enemmän lapsiperheitä ja nuoria ulkosuomalaisia  mielitiettynsä kera, pukumiehiä on normaalia vähemmän. Tavallisesti lapsen kanssa matkuestaessa tulee lähdettyä liikkeelle kunhan nyt ei kovin huudettaisi tai häirittäisi muita matkustajia -asenteella. Joulun aikaan ei niin tarvi stressata: kone on täynnä muitakin pikku ihmisiä. Tunnelma koneessa on aivan eri kuin minä tahansa muuna viikkona vuoden aikana: lentokoneen pienet matkustajat, odottavaa tunnelma, jännitys. Huutojoukkojen kanssa en ole joutunut samaan koneeseen.

Alle rutschen!
Lentokoneen liukumäkeen pääsee useampi samanaikaisesti.
Mieleenpainuvin lento kotimaankamaralle oli eräänä kylmänä ja lumisena jouluna. Köpiksestä lähtevän jatkolentoni määränpäänä oli Turku ja maisemina pitkälle jäätynyt saaristomeri. Ihailin matalalla lentävässä pikku koneessa pakkasilman värittämää horisontista tulevaa valoa sekä saariston poikki kulkevia jääteitä. Joulu oli alkamassa. Tuolloin en harmikseni ymmärtänyt maiseman olevan ainutkertainen, muuten olisin varmasti ottanut kameran esille. Tätä reittiä voin varauksetta suositella myös muualla Suomessa asuville kylminä ja lumisina talvina koettavaksi, vaikka on se kesälläkin kaunis. Köpiksen lisäksi TukholmaTurku-reitillä on nätillä ilmalla melkoiset maisemat. Kone tosin oli ikivanha Saab (ainakin vielä muutama vuosi sitten, miehen raportoimaa), joten lentopelkoisille en voi reittiä suositella.   

Tänä vuonna lunta ei taida näkyä joulunpyhinä ainakaan rannikolla. Tuskinpa pääsee edes luistelemään, ei hokkareilla, ei autollakaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti