maanantai 30. toukokuuta 2016

Loma entisillä kotikulmilla

Ongelmat alkavat jo pakatessa, kun ei oikein osaa ajatella pakkaavansa lomamatkaa varten. Tuntuu vähän kuin olisi kotiin menossa, mutta ei sitten kuitenkaan, koska koti on jo taas jossain muualla. Sitten kuin matkan laatua itselleen todistellakseen pakkaa tavallistakin säntillisemmin ne lomatarvikkeet mukaan.

Matka jatkuu lentokentältä sukulaisiin, josta pariksi yöksi hotelliin, josta sukulaisiin, josta rakkaan ystävän luo kylään, josta pariksi yöksi hotelliin, josta sitten viimein kotiin. Kotimaansa asukkeja voisi moinen pyöritys pyörryttää.

Matkamaisemia miehen kotikonnuilta.


Sitä tietää hyvin minne on menossa ja millainen sää siellä on, mutta vaikeampi on ajatella, että arjen askareiden sijaan on tosiaankin tarkoitus lomailla. Tai ainakin jotain sinne päin. Siis ilman hotellia, uima-allasta ja illallisen jälkeisiä auringonlaskuja. Tiedossa on tosin sukulaisia, ystäviä ja vanhoilla kulmilla herkitelyä. Siis paljon rakkaita, rakkautta ja niitä kotikulmia, ei niinkään lepoa ja uuden etsintää.

Monta kertaa, jo viikkoja ennen varsinaista lomaa, huomaa miettivänsä keitä kaikkia täytyy tavata, mutta tapaamisia ei sitten saakaan sovittua. Yllättää itsensä ajattelemasta, että turha sitä on kalenteria liiaksi täyttää, ettei mene juoksemiseksi, vaikka varsinainen syy on kaveriähkyn ja siitä johtuvan henkisen krapulan välttely. Kaikki vois olla hetken kuin ennenkin, paitsi ettei ole, ja että jos nyt niin näyttää melkein olevankin, kotiutuminen uuteen paikkaan saa takapakkia. Parempi siis pysytellä turistina ja nauttia lomahetkistä niiden muutaman kanssa, joita tapaa.

Futuristisempi menopeli

Jos joku teistä klaaraa tämän kaiken vähän paremmin, kertokaa salaisuutenne.


4 kommenttia:

  1. Sen olen oppinut, ettei jaksa liian monta kyläilyä peräkkäin, tulee zombi olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Parempi panostaa muutamaan kuin yrittää nähdä kaikki kerralla.

      Poista
  2. Kaveriähky on hyvä termi. Mä oon menossa tänä kesänä Suomeen kolmen vuoden tauon jälkeen. Isä halusi että tuun.

    Oon miettinyt myös että kuinka paljon kaveri ja sukulais tapaamisia buukkaan erityisesti sellaisten kanssa jotka ei täällä ulkomailla ollessani ole yhteydessä kanssani. Onko tarpeellista tavata ja luoda nopea kontakti, olla niinkuin asiat oli kun silloin kun vielä asuin Suomessa, koska ne ei ole?

    Loma on silti Loma. Se ainoa vuodessa. Mun äiti myös yleensä kehittää jotain draamaa joten se päilyy mielen taka alalla. Muistutan jo nyt itseäni että jos näin käy niin ei saa olla liian surullinen siitä. Aion olla oma itseni ja tehdä niinkuin minä ja ei suomalainen mieheni hyväksi tunnemme. Kiva kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on ollut kiva nähdä sellaisiakin, jotka eivät pidä paljon yhteyttä. Vuosien mittaan olen oppinut, että parempi vaikka järkätä yhdessä yksi kaveripiknikki tai käskeä vanhemmat kutsumaan sukulaisia kahville vuoro vuosina kuin että yrittäisi tavata jokaisen yksitellen. Näin jää aikaa myös luuhailulle ja nostalgialle. Viime vuosina me ollaan pyritty järkkäämään meille myös perheenä lyhyt loma kotimaanmatkailun keskelle. Ollaan vuokrattu mökki ja mm. kierretty Saariston rengastie on ollut kivoja hengähdystaukoja.

      Poista