Muuttojärjestelyt ovat päässeet siihen pisteeseen, että meillä on osoite. Osoite! Osoite mahdollistaa maahanmuuttajalle monenlaisia asioita, kuten vaikkapa päivähoitopaikan haun.
Päivähoito on Briteissä turkasen kallista ja tarjonta varsin värikästä. Edellisessä postauksessa mainitsemani muuttoapulainen kertoikin erään asiakkaansa itkeneen lohduttomana, koska lapsi piti laittaa tarhaan, jossa nyt sattui olemaan tilaa määrätystä päivästä lähtien. Tarha oli kamala, mutta pakko on pakko, koska työt alkoivat heti.
Koska sitä haluaa tarjota lapselleen parasta ja tarvitsee aikaa töilleen, täytyy unohtaa sosiaalidemokraattinen yhteiskunta kunnallisine päivähoitoineen, tehdä taustatyönsä mahdollisimman hyvin ja maksaa mukisematta. En halua lapseni liittyvän parinkymmenen kaksivuotiaan huutojoukkoihin ja syövän popkornia välipalaksi, joten hommiin.
Haluamme ensi alkuun lapsellemme äidinkielisen hoitajan sekä mahdollisimman pienen hoitoryhmän, mutta kuitenkin ryhmän, koska hän nauttii hoitopäivistä juurikin toisten lasten takia. Hyvä lisä olisi, että hakuaikoja voisi neuvotella, koska kaikkien perheenjäsenten työpäivien pituus tulee vaihtelemaan. Päädyin siis selvittelemään perhepäivähoito- ja nanny share -vaihtoehtoja. Perhepäivähoitajat (childminder) tekevät töitä kotoaan kuten Suomessakin, mutta monet hakevat lapsia koulusta (school pick ups), joten iltapäivissä voi olla menoa ja meininkiä. Yllätyksekseni perhepäivähoitajatkin tarjoavat pitkää päivää, toisin kuin täällä Saksassa, joten normipäivä ei näytäkään loppuvan päikkäreihin, vaan voi jatkua iltakuuteen asti.
Pari päivää meni ensin mietiskellessä, mitä sitä voi täältä käsin jo tehdä. Tutustuin mahdollisuuksiin ja päätin alkaa etsiä sekä perhepäivähoitajia että nanny share -perheitä alueeltamme. Sitten tein profiilit parille eri sivustolle, joita tuttavat suosittelivat (childcare.co.uk ja nannyshare.co.uk) ja jäin odottamaan viestejä.
Mietin vielä yhden päivän ja päätin itsekin olla aktiivinen ja viestitellä muille. Kirjoitin muutaman viestin ja jäin taas odottamaan. Päivä meni ja viestejä ja vastauksia alkoi tupsahdella. Sovin skype-tapaamisia, laskeskelin nanny sharen kustannuksia ja yritin selvitellä perhepäivähoidon kustannuksia. Yllätyksekseni nanny share vaikutti perhepäivähoitoa edullisemmalta vaihtoehdolta. Uskoisin, että lastenhoitajan palkatessaan saa itse vaikuttaa päivän sisältöön, syömisiin ja ryhmän kokoon enemmän kuin jos päätyy ostamaan palvelun perhepäivähoitajalta. Lisäksi päivän pituus lienee paremmin neuvoteltavissa.
Juteltuani yhden perheen kanssa skypessä olin varmempi siitä, mikä meille on paras vaihtoehto ja miten sen helpoiten toteuttaa. Taas kävi mielessä sosiaalidemokraattisen yhteiskunnan tarjoamat palvelut, mutta muistin myös ilmaisen tukiverkon vaikutuksen sekä haittapuolet: valinnanvaraa on, mutta loppujen lopuksi puolestasi päättää joku toinen, ja kun jotain saa ilmaiseksi, tulee sitä harvemmin mietiskeltyä positiivisesta näkökulmasta.
Ilmainen päivähoito ei kuitenkaan ole osa monenkaan vanhemman todellisuutta edes maantieteellisesti kovin lähellä sosiaalidemokratian mekkaa. Tähän asti meilläkin oli onnea, joka ei mitenkään riippunut meistä, vaan osavaltiomme lainsäädännöstä.
Koska sitä haluaa tarjota lapselleen parasta ja tarvitsee aikaa töilleen, täytyy unohtaa sosiaalidemokraattinen yhteiskunta kunnallisine päivähoitoineen, tehdä taustatyönsä mahdollisimman hyvin ja maksaa mukisematta. En halua lapseni liittyvän parinkymmenen kaksivuotiaan huutojoukkoihin ja syövän popkornia välipalaksi, joten hommiin.
Haluamme ensi alkuun lapsellemme äidinkielisen hoitajan sekä mahdollisimman pienen hoitoryhmän, mutta kuitenkin ryhmän, koska hän nauttii hoitopäivistä juurikin toisten lasten takia. Hyvä lisä olisi, että hakuaikoja voisi neuvotella, koska kaikkien perheenjäsenten työpäivien pituus tulee vaihtelemaan. Päädyin siis selvittelemään perhepäivähoito- ja nanny share -vaihtoehtoja. Perhepäivähoitajat (childminder) tekevät töitä kotoaan kuten Suomessakin, mutta monet hakevat lapsia koulusta (school pick ups), joten iltapäivissä voi olla menoa ja meininkiä. Yllätyksekseni perhepäivähoitajatkin tarjoavat pitkää päivää, toisin kuin täällä Saksassa, joten normipäivä ei näytäkään loppuvan päikkäreihin, vaan voi jatkua iltakuuteen asti.
Mietin vielä yhden päivän ja päätin itsekin olla aktiivinen ja viestitellä muille. Kirjoitin muutaman viestin ja jäin taas odottamaan. Päivä meni ja viestejä ja vastauksia alkoi tupsahdella. Sovin skype-tapaamisia, laskeskelin nanny sharen kustannuksia ja yritin selvitellä perhepäivähoidon kustannuksia. Yllätyksekseni nanny share vaikutti perhepäivähoitoa edullisemmalta vaihtoehdolta. Uskoisin, että lastenhoitajan palkatessaan saa itse vaikuttaa päivän sisältöön, syömisiin ja ryhmän kokoon enemmän kuin jos päätyy ostamaan palvelun perhepäivähoitajalta. Lisäksi päivän pituus lienee paremmin neuvoteltavissa.
Juteltuani yhden perheen kanssa skypessä olin varmempi siitä, mikä meille on paras vaihtoehto ja miten sen helpoiten toteuttaa. Taas kävi mielessä sosiaalidemokraattisen yhteiskunnan tarjoamat palvelut, mutta muistin myös ilmaisen tukiverkon vaikutuksen sekä haittapuolet: valinnanvaraa on, mutta loppujen lopuksi puolestasi päättää joku toinen, ja kun jotain saa ilmaiseksi, tulee sitä harvemmin mietiskeltyä positiivisesta näkökulmasta.
Ilmainen päivähoito ei kuitenkaan ole osa monenkaan vanhemman todellisuutta edes maantieteellisesti kovin lähellä sosiaalidemokratian mekkaa. Tähän asti meilläkin oli onnea, joka ei mitenkään riippunut meistä, vaan osavaltiomme lainsäädännöstä.
Lähetä kommentti