lauantai 13. helmikuuta 2016

Taapero muuttaa

Miten valmistella pieni lapsi isoon muutokseen? Kaikki taaperon vanhemmat varmasti tietävät, ne tajuavat ihan kaiken, vaikka niille unohtaisi kertoa ihan kaiken  jotenkin ne silti aavistavat. Useinhan sitä unohtaa kertoa arkisia asioita, kuten että nyt mennään kauppaan, sitten postiin, sitten liukumäkeen ja illalla tulee ystävä kylään. Kukaan vanhempi tuskin itse haluaisi elää niin, että jokainen rutiinista poikkeava tapahtuma tulisi yllätyksenä.

Kyselyikäisen valmistelu asioihin on varmasti helpompaa, vaikkakin vie rutkasti enemmän aikaa kaikenlaisine kyselyineen. Kyselyikäistä tulee varmasti harvemmin kuskattua vaikkapa leikkitreffeillekään niin, että unohtaisi hänelle asiasta mainita.

Tätä maisemaa auringonlaskuineen tulee ikävä.
Lukemani perusteella lapsi suhtautuu muuttoon kuten vanhempansa. Jos muutto on vanhemmille positiivinen tapahtuma, lapsikin ottaa sen positiivisesti ja sama toisin päin. Tärkeintä taitaa siis olla pitää oma mieli pirteänä. Taapero ei kuitenkaan ymmärrä kaikkea, vaan hänelle täytyy pystyä selittämään asiat niin, että hän ne ymmärtää, ja siltikään ei voi mitenkään tietää, miten hän asian ymmärsi.

Päätimme hommata avuiksi lastenkirjan, jonka päähenkilö muuttaa. Kirjan luku lienee hyvä aloittaa muutama ilta ennen muuttoa, jotta lapsi ehtii sitä vähän mietiskellä ja kertailla itsekseenkin, ja lukea se niin moneen kertaan kuin hän haluaa. Lisäksi uskon, että on hyvä palata kirjaan myös muuton jälkeen, koska lasta varmasti askarruttavat monet asiat muuton jälkeenkin ja rutiinit luovat turvaa. Kuinka paljon ennen valmistelu pitäisi aloittaa? Nettiohjeiden mukaan ei liian myöhään. Tästä junasta taisimme jo myöhästyä, mutta toisaalta muutosta on ollut ilmassa jo kuukausien ajan, kun iskä on ollut viikot pois, ja taaperon lähitulevaisuus on lähempänä.

Monet ystävämme ovat muuttaneet ulkomaille osa suunnittelee muuttoa. Milloin siitä lapsille kerrotaan, vaihtelee paljon. Osa kertoo jo mietiskelyvaiheessa, osa odottaa pakkaamisen aloittamiseen. Itsekin uskon, että mitä pienempi lapsi on, sitä konkreettisemmin asiat tarvitsee hänelle selittää. Vaikka sitten pakatessa. Eräät Afrikkaan muuttaneet kertoivat leikki-ikäisille lapsilleen vasta pari viikkoa ennen, ja muistan kauhistelleeni tätä aikoinaan. Nyttemmin tiedän, että lapsen aikakäsitys on niin erilainen, ja lapset ovat niin erilaisia. Leikki-ikäiselle kertoisin varmasti muutama viikkoa ennen.


Toiseksi päätimme panostaa juniorin uuteen huoneeseen. Tähän asti hänellä ei ole ollut omaa huonetta, vaan uninurkka työhuoneessa sekä leikkinurkka olohuoneessa. Uuteen huoneeseen ostettiin (puretaan ja kootaan vasta perillä) pari uutta huonekalua ja lelua, jotka sitten edustavat lapselle muuton mukana tuomaa konkreettista muutosta, vaikka lahjonnaltahan tämä kuulostaa. Tätä lienee myös hyvä alkaa mainostaa muutama päivä ennen muuttoa, ettei tämäkään tule ihan yllätyksenä ja hänellä on jotain mitä odottaa.

Lisäksi lienee hyvä kertoa lapselle miten reipas ja iso hän on ja kun hän muutostakin selviää kuin iso poika konsanaan.

Miten teidän taaperot ovat reagoineet muuton tuomiin muutoksiin? Olivatko reaktiot odotuksenmukaisia vai tuliko yllätyksiä?


9 kommenttia:

  1. Meidän 4.5 vuotiaalla on takana jo kaksi muuttoa. Ensimmäinen 2 vuoden iässä ja toinen pari viikkoa sitten. Sitä ensimmäistä emme sen kummemmin valmistelleet mutta toki kerromme, että miksi tavarat pakataan ja lapsi sai auttaa omien tavaroiden pakkaamisessa. Silloinen itse menimme myös muuttoauton mukana naapurisaarelle. Näin lapsi näki muuton ihan konkreettisesti. Muutto sujui ongelmitta eikä tyttö nykyään edes enää muista aikaa vanhassa kodissa.

    Tämä toinen muutto tehtiin juuri 2 vkoa sitten eli neidillä nyt ikää 4.5 vuotta. Ja taas kaikki mennyt loistavasti. Nyt tosin muutto saman saaren sisällä, noin 50 km päähän. Tyttö oli mukana kun kävimme asuntoa ensimmäistä kertaa katsomassa ja sen jälkeen monta kertaa kun teimme asuntokauppoja ja sen jälkeen 3 kuukautta remonttia. Neiti sai itse vaikuttaa huoneeseensa, mm. valita seinän värin, uusia tauluja, uuden vaatekaapin, huonekalujen sijainnin jne. Eli hänet otettiin projektiin mukaan. Koko ajan olemme avoimesti puhuneet muutosta ja uudesta kodista. Remontin aikana neiti usein kyseli,että mitä kaikkea otamme vanhasta kodista mukaan. Uuteen kotiin sopeutuminen on mennyt täydellisesti ja neiti ei ole sen kummemmin edes kysellyt vanhan kodin perään vaikka sinne jäi muutama ystävä. Onneksi uusia on tullut heti uudessa kodissa.

    Tärkeintä lienee juuri se positiivinen asenne sekä se, että lapsi otetaan mukaan. Ei salata mitään vaan kerrotaan rehellisesti. Ja vaikka muutto olisikin haastava, esim. uudessa kodissa ei olisi vielä kaikkia huonekaluja tmv. niin senkin voi kääntää positiiviseksi kokemukseksi. Muutto voi myös olla hauska, mielenkiintoinen koko perheen "seikkailu".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla positiivisia kokemuksia. Osa meistä taitaa olla vähemmän muutosvastarintaista kuin toinen osa. Me ollaan vietetty pitkiä aikoja isovanhempien luona ja miehen väliaikaisasunnossa Lontoossa, eikä oikein koskaan ole ollut sen kummemmin ongelmia, niin kauan kuin me molemmat ollaan miehen kanssa oltu paikalla. Oireilu liittyy siis ennemmin vanhemman poissaoloon kuin uuteen paikkaan.

      Poista
  2. Meillä on tätä nykyä aika paljonkin kokemusta muutoista eri-ikäisten lasten kanssa. Jos muuttaa toiseen kaupunginosaan ja elämä säilyy muuten pitkälti samana on muutto varmasti kaikille vähemmän dramaattinen kokemus. Kaupungista tai varsinkin maasta tai toisesta maanosasta toiseen muuttaessa ovat haasteetkin toisaalta omanlaisiaan. Omilla reippailla tunnelmilla voi varmasti lasta tukea mutta itse en usko siihen, että ne yksin tekisivät muutosta lapselle saumattoman ja mukavan kokemuksen. Monesti vanhemmat ovat muuton takana ja siitä siksi lähtökohtaisesti innostuneita; lapsen kokemus voi kuitenkin olla ihan toinen, eikä vanhempien innostus silloin välttämättä auta vaan saattaa suorastaan ärsyttää. Mielestäni tärkeää onkin ennen kaikkea kuulostella lapsen omia tunnelmia ja ajatuksia. Taaperon kanssa se voi kyllä olla haastavampaa! Meillä alle vuosikas muutti sinänsä ihan sujuvasti tänne Sudaniin mutta toisaalta alkoi nukkua huonommin ja lakkasi syömästä... Selvästikin maisemanvaihdos siis omalla tavallaan järkytti häntäkin. Siinä ei oikein auttanut muu kuin olla lähellä ja yrittää tehdä elämästä niin turvallista ja rauhallista kuin se uusissa olisuhteissa oli mahdollista.

    Me puhumme tulevista muutoista lasten kanssa etukäteen hyvinkin varhain. Siinä vaiheessa kun muutto on varmistunut se kuuluu mielestäni myös lasten tietää. Ajattelen niin, että lasten on helpompi luottaa meihin kaikessa kun olemme mahdollisimman rehellisiä heidän kanssaan asiassa kuin asiassa. Tarkoitus on asua täällä Sudanissa nyt vielä 2,5-4 vuotta mutta alusta asti olemme silloin tällöin ottaneet puheeksi sen, että ennen pitkää muutamme täältä jonnekin muualle. Siinä yhteydessä toisaalta myös aina muistutamme, että muutto on kaukana tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista kuulla kokemuksia pikku lasten muutosta. Meillä onneksi muuttoon liittyy perheen yhdistäminen, joten uskoisin ja toivoisin, että pahimmilta oireiluilta vältytään. Toki ystäviä ja hoitopaikkaa tulee varmasti silloin tällöin ikävä. Siitä täytyy sitten selvitä niillä keinoilla, joita on käytössä...

      Poista
    2. Teillä muutto on ihan varmasti helpompi ja suorastaan kivakin kokemus ja seikkailu kun kyse on niinkin pienestä lapsesta ja tosiaan perheen yhdistämisestä. Meilläkin oltiin pitkästä aikaa lasten isän kanssa saman katon alla kun tänne Sudaniin saavuttiin mutta toisaalta ihan kaikki muu oli erilaista ja haastavaakin - hyttyset kiusasivat, sähköt menivät vähän väliä ja ilman ilmastointia oli ihan julmetun kuuma ja niin edelleen.

      Ihan yleisellä tasolla vaan halusin korostaa, että muutot eivät minun näkemyksieni ja kokemuksieni perusteella välttämättä suju lapsilta niin helposti kuin usein tunnutaan ajateltavan. Muutto ja sen tuomat muutokset voi aikuisellekin olla aikamoinen paikka ja sitä enemmän lapselle jolla ei ole aikuisen perspektiiviä ja elämänkokemusta.

      Mutta toisaalta kaikesta selviää ja lapsetkin saavat tietysti voimaa siitä, että huomaavat ennen pitkää pärjäävänsä. On varmasti ennen pitkää suuri rikkaus ja voimavara olla asunut useammassa eri ympäristössä.

      Tsemppiä teille muuttoon!

      Poista
    3. Kiitos! Kyllä tää tästä. Tavarat on jo pakattu, paperiasiat järjestelyn alla. Muuton myötä olen saanut ensi kosketuksen saksalaiseen byrokratiaan. Aikaisemmin mies on aina hoitanut tällaiset. Ei ole ollut kovin lämmin sellainen :) mutta onneksi on kokemusta monimutkaisemmistakin maista.

      Lämpö on kyllä... Monta kesää Unkarissa asuneena tottui siihen, että kun ei enää laskenut alle 25 edes yöllä, tuli oireita, lähinnä ruuansulatusjuttuja. Voin kuvitella miten lämpö vauvaan vaikuttaa ja varmasti ruokahaluun.

      Poista
  3. Me muutimme viime syksynä kahdeksi kuukaudeksi jenkkeihin 10kk ja 3v4kk lasten kanssa. Itse oli siellä töissä, joten lasken tämän muutoksi enkä "perheen yhteiseksi lomamatkaksi". Valmistelimme leikki-ikäistä varmaan muutamaa viikkoa ennen muuttoa, vauvaa emme valmistelleet ennen lentokoneeseen nousemista, mutta hän oli ollut usein paikalla kun leikki-ikäisen kanssa asiasta puhuttiin. Selitimme kyllä myös että olemme vain hyvin pitkällä matkalla, ja palaamme sitten taas Saksan kotiin. Leikki-ikäisen arki muuttui tuntuvasti: hän oli ollut tarhassa ja jäi nyt puolisoni ja vauvan kanssa uuteen "amerikankotiin". Lapsella selvästi oli usein ikävä tarhaa, tarhakavereita, muita ystäviä ja omaa kotia; ehkäpä hän hyvinkin tajusi ratkaisun väliaikaisuuden ja siksi ikävälle voitiinkin antaa tilaa. Tai siis olisin toki muutenkin antanut ikävälle tilaa, mutta nyt ei ollut tarvetta suunnata katsetta kovin tiukasti eteenpäin, vaan pidimme mielellämme myös tarhakaverit mielessä. Toki myös koitimme pitää amerikankodin positiiviset asiat mielessä. Paluumuuttoon leikki-ikäistä valmisteltiin siis lähes koko oleskelun ajan :)

    Jälkikäteen on ollut mukavaa huomata positiivisena asiana noista kuukausista: sisarusten suhde tiivistyi huimasti, samoin leikki-ikäisen ja puolisoni. He kun eivät olleet aiemmin olleet pidempää aikaa "rutiininomaisesti" kaksin arkena.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista! Olitteko iloissanne Saksaan palattuanne vai vieläkö halajatte ulkomaille?

    VastaaPoista
  5. Ollaan iloisia Saksassa, mulla jatkuu työkuviot jenkeissä syksyllä luultavimmin vähän lyhyempien työreissujen merkeissä (viikko siellä, toinen täällä) ja puoliso on huojentunut kun tarvitsee sitten enää pyörittää kahden lapsen päiväkotiarkea yksin, mutta tutuin kuvioin. Mutta nähtäväksi jää miten hyvin tuo ratkaisu sitten ainakaan toimii.

    VastaaPoista