maanantai 20. kesäkuuta 2016

Pikajuhannus lentokoneessa

Miten sen voi jo melkein unohtaa, että tällä viikolla suuri osa suomalaisista aloittaa lomansa ihaillen yötöntä yötä yhden pitkän viikonlopun ajan? Niin se vain unohtuu, vaikka viimeisin macin päivitys toi suomalaiset juhlapäivät kalenteriin. Tiedoksi vain että nimipäiviä olen kaipaillut enemmän. 

Kaipa sen voi unohtaa, kun viimeisestä yöttömästä juhannuksesta on jo yhdeksän vuotta. Ensimmäiset pari ulkomaanvuotta sitä tuli juhannusviikonloppuna haikeiltua hämärien keskiyön tuntien perään, mutta sitten löytyi onneksi puoliso, jonka synttärit saatuvat usein juurikin tuolle viikonlopulle. Aihetta juhlaan siis on, vaikka yötöntä yötä ei olisikaan.

Juhannus yläilmoissa

Eräs juhannus muutama vuosi sitten pyrähdin silloisesta kotikaupungistani perjantain kunniaksi Wienin lentokentälle. Lähempää kotoa lennot lähtivät hankalasti keskellä päivää. Parituntinen bussimatka oli tällä kertaa kuitenkin kuumaa kyytiä, koska bussi oli viimeistä paikkaa myöten täysi, ulkolämpötila hipoi neljääkymmentä eikä ilmastointi ottanut toimiakseen, joten bussissa hikoiltiin lähemmäs viidessäkymmenessä asteessa. Onneksi olin varannut reilusti juotavaa mukaan, ja moottoritiellä alkoi bussi viimein tuntua viileämmältä avoimista ikkunoista puskevan tuulenviereen takia.

Kaikki tämä sai kuitenkin hymynhivenen ulkosuomalaisen huulille. Olihan juhannusperjantai, enkä olisi ilman hikistä bussikyytiä päässyt saunatunnelmiin.

Harmiksi vain Wienissä oli kymmenen astetta viileämpää ja kenttä täynnä elegantteja pukumiehiä, jotka olivat viettäneet päivänsä ilmastoiduissa kokoushuoneissa. Minusta oli eleganttius kaukana. Kentän ilmastoinninviileitä käytäviä kävellessä tuli melkein kylmä, varsinkin, koska hellemekkoni oli vielä hiestä märkä. Sandaaleihin turvonneet jalat tosin alkoivat näyttää elpymisen merkkejä.

Tuolloin juhannusaattoni jatkui yöttömän yön ihailulla yläilmoissa. Kun ihastelee auringonlaskua muutaman kilometrin korkeudessa, kestää se pidempää eikä näköesteitä ole. Hampurin kamaralle päästyäni olin saanut juuri tarpeellisen määrän juhannusfiilistelyä ja valmis palaamaan keskieurooppalaisen todellisuuteni synttärijuhliin.

Tämän lähemmäksi yötöntä yötä ei olla päästy.
Kuva kesäkuun kuudennelta muutaman vuoden takaa.

Juhannukseksi Suomeen?

Mies on jo vuosia halunnut juhannukseksi Suomeen, mutta tämä toive on hankala toteuttaa, koska perheeni kesämökki on Itä-Lapissa. Sinne ei halua erkkikään juhannuksen tienoilla hyttysten syötäväksi.  Siskoni erehtyi kerran menemään, ja kertoi että ulkolua rajoitti hieman se, että toisinaan joutui hengittämään vaatteiden läpi hyttysten takia. Mökkireissut täytyykin ajoittaa niin, että hyttyset ovat vielä jäätyneinä järvissä. Käytännössä siis mökille pääsee elokuun lopun ja kesäkuun alun välissä.

Ystävillä taasen on mökkejä, mutta viime vuodet olemme kaikki olleet enemmän ja vähemmän kiireisiä lastenhankinnassa. Tulevia vuosia ja valoisia juhannuksia odotellessa täytyy tyytyä juhlimaan syntymäpäiviä suurkaupungin vilinässä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti