Avoimin mielin uutta kohti

Viime viikonloppuna lensimme 1400 kilometriä ja ajoimme 1000 kilometriä. Teimme toukokuun leikkimielisen asunnonhakureissun nyt tosissamme, koska loppuvuodesta muutamme taas. Tällä kertaa Ruhrin alueelle läntiseen Saksaan. Tämäkään muutto ei tullut yllätyksenä, vaan on ollut harkinnassa useamman kerran viime vuosina. Mies sai työtarjouksen firmasta, josta hän on hakenut töitä aikaisemminkin kokeilumielessä, tällä kertaa viimein tositarkoituksella.

Päätöksentekoa: muutto takaisin Saksaan

Huhtikuussa alkoi sitten näyttää siltä, että muuttoa kannattaa nyt alkaa tosissaan pohtia, ja kyllähän sitä pohdittiinkin. Listattiin plussia ja miinuksia ja yritettiin miettiä Lontoolle lisää plussia. Mies halusi meidän tekevän leikkimielisen asuntoaluekatsauksen alueelle ennen vielä varsinaista päätöstä, että tietäisin mitä vastassa on. Viikonloppureissun jälkeen totesimme, että kyllä meidän kuuluu asua joko Saksassa tai Suomessa. Nyt asuinmaaksi valikoitui työnhaun helppouden takia järkisyistä Saksa.  

Mies kertoi ensin pomoilleen saaneensa varteenotettavan työtarjouksen ja paria päivää myöhemmin kertoi irtisanoutuvansa. Hänelle kerrotiin, että seuraajan hakuun tarvitaan koko irtisanomisaika, joten saimme aika pitkän ajan muuttovalmisteluille. Kun uudesta työpaikasta vielä ehdotettiin alkamisajankohdan lykkäystä kuukaudella, tiesimme että saamme muuttopuuhille kunnolla aikaa.

Millä mielin lähdemme muuttamaan kun osa entisistäkin muuttolaatikoista lojuu varastossa purkamattomina? Helpottunein mutta sekavin. Koska tulimme tänne Lontooseen pariksi vuodeksi, on hämmentävää alkaa pakata jo reilun puolen vuoden jälkeen. Toivomme kuitenkin, että muttojärjestelyjä helpottaa se, että ainakin jossain mielessä palaamme kotiin. Toki kaupunki ja osavaltio ovat uusia, mutta maa sentään sama. Tiedämme vuokra-asunnon haun kommervenkit ja miten sopimuksen solmiminen tehdään. Pankkitiliä ei tarvitse avata, puhelinliittymätkin on jo. Lähikauppa ja lastentarha täytyy etsiä, mutta toivottavasti Rewe-online toimittaa myös uuteen osoitteeseen ruuat kotiovelle.

Supernopea muutto expat-tyyliin

Sekavat muuttotunnelmat lienee expat-kuvioissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Tällä kertaa saimme kuitenkin yli puoli vuotta aikaa valmistautua muuttokuorman pakkaamiseen, vaikka mutkikkaalta tämä tuntuu vieläkin. Eri meno oli vajaa viisi vuotta sitten, kun  miehelle annettiin aikaa kaksi kuukautta, joka sitten lyhenikin ensin pariin viikkoon ja sitten loppuviikkoon. Vauhti oli niin kovaa, että tuntui välillä, että sekunnit muuttuivat minuuteiksi. Koska tuolloin asuimme vielä eri kaupungeissa, en hetkeen tiennyt missä maassa seuraava yhteinen viikonloppu vietettäisiin. Aikaisempaan verrattuna elämme siis varsin suunnitelmallista ja seesteistä elämää. 

Siellähän se jo pilkottaa, Manner-Eurooppa!

Tavarat pakataan jossain välissä marraskuuta, joten raportointi kolmannesta maasta jatkuu vielä jonkin aikaa. 

Supernopea Suomen-reissu

Viime viikolla huomasimme hämmästyneinä, että meidän täytyy pika-pikaa pyrähtää Suomeen näyttämään henkkareita oikoaksemme pari byrokraattista ryppyä. Pari päivää ehdin tuhlata ajatellen, että eihän rakas Suomeni nyt näin byrokraattinen ole ja kohta he tulevat vähän vastaan, ja lopulta riittää että lähettämme kopiot henkkareista sähköpostilla. Ei, eivät tulleet. Eivät sitten laisinkaan, vaan sama jankkaus tunnistautumisesta jatkui. Piti siis kaivaa kalenterit esille ja alkaa katsella lentoja sillä silmällä.

Mies vilkaisi työkalenteriin, jossa oli seuraavalla viikolla sattumalta yksi tavallista rauhallisempi päivä. Kun Saksan isovanhemmatkin olivat sopivasti kylässä, saimme varattua 16-tuntisen pikareissun kahdelle muutaman päivän päähän. Emme tällä kertaa pystyneet venyttämään Suomen-reissua kummastakaan päästä, koska vierashuoneen valloittajat vaihtuivat eilen isovanhemmista ystäviin. Seuraava viikonloppu ilman vieraita ja vierailuja olisi vasta syyskuun puolella, joten matkaan oli siis lähdettävä hetimiten.

Iltakoneessa matkalla Suomeen kannattaa istua vasemmalla niin näkee pitkän
auringonlaskun ja pääsee hetkeksi satumaisiin lomatunnelmiin.

Illan viimeinen kone Helsinkiin, iltapäivällä takaisin Lontooseen

Kunnon keski-eurooppalaisina kopioimme mukaan pinon virallisia asiakirjoja ja varmistimme, että mukaan tulivat myös kaikki passit ja henkilökortit. Edellispäivänä sitten suuntasimme illan viimeisellä koneella kauas pohjoiseen. Viiden tunnin ja 150 euron yöunien (joihin ei kuulunut edes aamupalaa) jälkeen suuntasimme aamulla henkilöpaperien tarkistuksen kautta takaisin lentokentälle ja alkuiltapäivän koneella koti-Lontooseen vieraitamme tervehtimään. 

Se iski vasta kotimatkalla Piccailly-linjan maanalaisessa, kun lentokentältä lähtenyt tyhjä metrovaunu alkoi pikku hiljaa täyttyä kotimatkalaisista. Hammersmithissa loppuivat istumapaikat, Covent Gardenissa seisoskelijatkin alkoivat nojailla tahtomatta toisiinsa.

Se ulkosuomalaiselle niin tuttu tunne. Hieman tyhjä olo mutta jokin päässä surraa ylikierroksilla, ja päässä pyörii vain pari toistuvaa ajatusta, joista ei kummastakaan saa oikein kiinni. Onneksi oli kotona vastassa ystäviä sekä yli-innokas napero, joten haikeus ehti oikeastaan unohtua ennen kuin se kunnolla alkoikaan.

Regent's Canalia itään ja länteen

Viime aikoina olemme kunnostautuneet kotikulmiin tutustumisessa. Kotinurkiltamme pääsee helposti Regent's Canalia pisin ilman sen kummempaa navigointia ja siksakkia lähelle ja kauas.

Regent's Canal 

on 1800-luvun alkupuolella rahtitavaralle rakennettu kanaali, joka nykyisin on lähinnä lintujen ja turisteille tarkoitettujen vesibussien käytössä, asuntolaivoja unohtamatta. Kanaalin rannoilla pääsee mielikuvaretkelle melkein Amsterdamiin asti, koska niitä kansoittavat idylliset asuntolaivat aivan kuten Hollannissakin, ja toki koko kaupunki näyttää vehreänvirheältä kanaalin varrelta katsottuna.

Säästä riippuen kanaalin varren kävelytie on joko täynnä tai tyhjä. Kaupunkilaiset tulevat rannoille tapaamaan toisiaan, urheilemaan tai käyttävät sitä nopeahkona pohjoisen keskustan halkovana pyörätienä. Rannoilla on myös lukuisia kahviloita ja ravintoloita. Pyöräillessä kannattaa kuitenkin muistaa, että kyseessä on kävelytie, joten pyöräilijät ovat väistämisvelvollisia.

Koska monet nähtävyydet ovat lähellä kanaalia, olemme käyttäneet sitä pyöräbaanana. Eräänä viikonloppuna suuntasimme kanaalia pisin itään, Victoria Parkin kautta Olympia Parkiin, jonka eräällä leikkikentällä tapasimme ystäviä. Näistä puistoista idyllisempi päiväkävelypaikka on Victoria Park. Olympia Parkiin suunnatessa kannattaa olla määränpää mielessä, haahuiluun se ei sovellu yhtä hyvin kuin Victoria Park.

Reissu idän suuntaan oli aika pitkä. Menomatka kesti lähemmäs tunnin, koska aurinkoinen sää oli houkutellut paljon kanssa-asukkaita kanaalin rannoille. Takaisin pääsimme myöhäisestä iltapäivästä johtuen puolessa tunnissa. Tämäkin oli kyllä tapahtumarikkaasta päivästä väsyneelle naperolle liikaa, ja hän ottikin loppumatkasta torkut pyörän lastenistuimessa.

Päiväretki pyörällä Lontoon eläintarhaan

Eräänä toisena viikonloppuna suuntasimme länteen määränpäänä eläintarha Camdenissa. Menomatkalla pysähdyimme aamiaiselle Kings Crossille Lighterman-ravintolaan, joka aukeaa taaperoperheen näkökulmasta ihan sopivaan aikaan, jo kahdeksalta. Tästä on tullut kanta-aamiaispaikkamme, koska viereisellä aukiolla on usein lapsille tekemistä (saippuakuplamies tai maasta nousevat suihkulähteet), ja vaikka itse aamiainen syötäisiinkin pikavauhtia, voi lusmuilua jatkaa ilman isoja siitymiä.

Lähempänä eläintarhaa pyöräily ei alkuiltapäivän tungoksessa enää ollut yhtä helppoa kuin aamulla, mutta maisemat siitäkin nätimmät. Ihan kelpo aamupäivän retki siis. En tosin tiedä lähtisinkö kauniina viikonloppuna pyöräilemaan aivan Camdeniin asti, jos muuallakin riittää tekemistä tai jos jalankin pääsee. Sen verran täyttä siellä oli.

Turistikin pääsee Lontoossa helposti pyörällä liikenteeseen. Lontoon kaupunkipyöriä, eli Boris-pyöriä, en ole itse vielä kokeillut, mutta mies menee toisinaan kaupunkipyörällä töihin. Lähes koko reilu kolmen kilometrin työmatka on loivaa alamäkeä. Pyöriä löytyy metroasemien ja kauppakeskusten läheltä, ja ne voi jättää seuraavan pyöräpisteeseen - takaisin ei siis tarvitse tuoda.

Kuka sä oot?

Suomen loman jälkimainingeissa naperoa alkoi tosissaan kiinnostaa sinä–minä-suhteet. Kaikkein paras leikki tällä hetkellä on kertailla wer bist du tai kuka sinä olet -kysymyksin nimiä ja perhesuhteita. Olisin ajatellut, että tällaisiin keskusteluihin menisi vielä vuosi jos toinenkin, joten tämä on todellakin yllättänyt minut. 

Parin lomapäivän jälkeen alkoi sinät ja minät – tai oikeammin omistusta ilmaiseva mun – ilmestyä puheeseen suomeksikin, kuten odottaa osasin. Muutenkin oli hienoa huomata, miten nopeasti ihminen sopeutuukaan ympäristöönsä, koska viikon oleskelun jälkeen lapsen suusta pääsi enää todella harvoin saksankielisiä sanoja, ellei sitten oltu puhelimessa saksankielisten perheenjäsenten kanssa.

Monikielisen lapsen kielikylpy toisen vanhemman kotimaassa

Monelta kokeneemmalta ulkosuomalaisäidiltä olen kuullut, että suomenkielinen kielikypy Suomen-lomalla ei ole mikään itsestäänselvyys. Varsinkaan mikäli mukaan lähtee myös se muunmaankielinen perheenjäsen, joka oletettavasti viettää päivät pitkät töissä, lapsi–vanhempi-laatuaikaa tankataan sitten lomalla, ja suomalaisvaikutteet jäävät vähemmälle huomiolle. Jos ei ole aikaa olla koko kesää Suomessa, kannattaa kaksikielisyydessä panostaa arkipäiväisiin asioihin kielikylpylomien sijaan. 

Mieluumminhan sitä olisi lomailtu koko konkkaronkka, mutta tällä kertaa mies ei ehtinyt töiltään mukaan, ja napero eli vajaa pari viikkoa lähes täysin suomenkielisessä ympäristössä. Suuren osan lomasta hän tutkaili vanhoja kotinurkkiani mumminsa kanssa. Tosiaankin tutkaili, koska jo kotinurkilta löytyi niin paljon kaikkea uutta ja kiinnostavaa. Mummilan puutarhass voia nähdä ja kokea paljon sellaista, mikä täällä Lontoon kotinurkilla on harvinaista herkkua: perhosia, heinäsirkkoja, vesileikkejä hiekkarannalla, punaherukoita pystyi syömään suoraan marjapuskasta ja perunat haettiin perunamaalta.

Monesti aikaisemmin olen miettinyt, miksi lapset oppivat isovanhempien luona niin mielettömästi uusia asioita ja käsitteitä. Syyksi en ole keksinyt muuta kuin niiden tuiki tärkeiden rutiinien rikkomisen. Kun rutiinien tilalle tulee yhtäkkiä paljon uusia asioita, on aivan luonnollista oppia paljon. Senhän takia me kaikki haluamme matkustaa ja nähdä uusia paikkoja. Haluamme uusia vaikutteita.

Suomen-loma oli tällä kertaa vähän liian lyhyt. Ensimmäinen viikko meni kesänuhaa sairastaessa, ja siksi jäi monet rakkaat näkemättä ja peri tärkeää asiaa hoitamatta. Täytynee siis alkaa suunnitella syyslomaa kotikonnuille.