Lastenvahdin oharit ja Rollareiden keikka

Muutama viikko sitten koitti päivä, jota mies oli koko alkusyksyn odottanut: Rolling Stones saapui kotikulmille. Pitäähän näitä rokkilegendoja päästä katsomaan, vielä kun jaksavat kierrellä. Mistä sitä tietää, ehkäpä tämä kiertue on tosiaankin sitten se viimeinen. 

Liput oli ostettu loppukesästä ja lapsenvahdille asiasta kerrottu kuukausia etukäteen. Muutama päivä ennen konserttia lastenvahti kuitenkin perui keikan ja konsertti-illan kuviot piti miettiä uudelleen. Pääseekö konserttiin vai toinen meistä ja toinen jää kotiin lapsen kanssa? Kenet saisi seuraksi parin päivän varoitusajalla, koska tylsähän sitä on yksin lähteä? Mistä voisi saada luotettavan lapsenvahdin parin päivän varoitusajalla? Rasittavia nämä ohuet tukiverkot.

Englannissa homma olisi hoitunut kysymällä naperon päiväkodin hoitajia. Saksassa tämä ei ole tavallista, joten mietiskelimme aikamme eri vaihtoehtoja, kunnes totesimme ne varsin vähäisiksi.  Ainoa järkevä vaihtoehto on hommata parempi tukiverkko ennen seuraavia ohareita.

Emme ole lastenvahtihommissa kovinkaan kokeiluluonteisia, vaan haluamme ajaa uuden lapsenvahdin kunnolla sisään muksun rutiineihin ennen kuin lähdemme kotikulmia pidemmälle. Yökyläily hoitokavereiden kanssa ei myöskään tullut vielä kyseeseen – ei vähiten siksi, että kyseessä oli maanantai-ilta, enkä oikein muutenkaan usko, että yökyläily on ihan vielä mahdollista. Tulevia vuosia odotellessa.

Päädyimme sitten pyytämään isovanhemmat apuun. Tällä kertaa he eivät kuitenkaan ehtineet meille asti, vaan päätimme ajella konserttia edeltävänä viikonloppuna pohjoiseen viemään lapsen isovanhemmille ja konserrti-illan jälkeisen työpäivän jälkeen mies haki hänet takaisin. Ajokilometrejä kertyi reilu tuhat. Hullun hommaa, mutta saatiinpahan pari lapsetonta päivää ja isovanhemmat laatuaikaa lapsenlapsensa kera.

Onneksi ei siis asuta enää tätä kauempana. Toisaalta jos asuttaisiin yhtään kauempana, tuskin olisi tullut harkittua tätä vaihtoehtoa.