SOCIAL MEDIA

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Aakkospelin väärinkäyttöä

Ekapelit ovat nippa nappa kouluikäisille tarkoitettuja lukemisen taitoja harjoituttavia tietokonepelejä. Ne ovat Jyväskylän yliopiston oppimisvaikeuksien tutkimuskeskuksen (Niilo Mäki Instituutti) aikaansaannoksia, joten ei mikään ihan turhia pelejä. Monien eri versioiden avulla voi harjoitella joko kirjainäännevastaavuuksia ja tavuja, lukemista, sujuvuutta tai jopa matematiikkaa. Pelistä on myös mamuversio.

Muistin ladanneeni pelin alku-version tietokoneelle joskus syksyllä katsoakseni, millainen se on. Kun tulin maininneeksi pelin eräässä työkeskustelussa, päätin tutustua siihen tarkemmin. Huomasin ilokseni, että tarjolla on myös mobiiliversio, jonka latasin heti puhelimeeni. Matkojen ratoksi juniori pelaa taaperoille tarkoitettuja eläinmobiilipelejä, ja tämä vaikutti samankaltaiselta  siis matkaratoksi sopivalta. En halua opettaa lastani lukemaan kaksivuotiaana, vaan tarjota tekemistä niihin hetkiin, kun on pakko istua ja mielellään hiljaa paikallaan. Pelaa jos pelaa, mutta en siihen erityisesti kannustaisi. Eläinpelit eivät kuitenkaan enää häntä kiinnosta, vaan hän avaa nykyisin ekapelin, kun tilaisuus tarjoutuu. Ekapeli on interaktiivisempi ja varmasti vähän haastavampi kuin eläinpelit, joten ehkäpä se kiinnostaa siksi enemmän. Ekapeli alun mobiiliversion saa sovelluskaupasta puhelimeen ilmaiseksi. Muut versiot saa tietokoneelle, kunhan ensin pyytää käyttäjätunnuksia ilmottautumalla Ekapelin käyttäjäksi.

Miten peli toimii? Peli alkaa kirjainäännevastaavuuksien harjoittamisesta. Pelaaja kuulee äänteen, ja tarjolla on 15 kirjainta. Ensin vain yksi, sitten ehkä kolme, jos menee väärin seuraavaksi tulee yksi tai kaksi ja niin edelleen. Peli siis reagoi pelaajan vastauksiin, eli taitoihin ja taitojen kehittymiseen tai huononemiseen (taaperolla voi siis käydä näinkin). Parin väärän vastauksen jälkeen peli muuttuu taas yksinkertaisemmaksi. Oman kiinnostuksen ja taitojen mukaan voi tehdä myös lukuharjoituksia. Oikeiden vastausten myötä kertyy pisteitä, joilla saa ostettua itselleen eläintarroja. Tämä onkin juniorille mieleen, mutta myös traagisimmat hetket on koettu, kun pisteet loppuivat tarraostosten tohinassa. En tosin tiedä, miten kouluikäisiä saa virtuaalieläintarroilla motivoitua, mutta ehkäpä saa...


Junioria peli kiinnosti heti. Totta kai. Ensimmäisillä kokeilukerroilla suurin osa meni kuitenkin väärin. Siis enemmän kuin sattumakaupalla menisi, joten en oikein uskonut koko hommaan. Pikku hiljaa väärien vastausten osa väheni, skarppina hetkenä oikein menee jo lähes kaikki. Välillä huomio kiinnittyy ihan muuhun (taustan taloihin tai kaloihin), toisinaan hän näppäilee tarkoituksellaan vääriä vastauksia, koska silloin tulee hauskempi ääni tai animaatio.

Toistaiseksi ollaan päästy harjoittelemaan vain muutamaa kirjainta. S on varauksitta lemppari. Homma siis kuta kuinkin toimii, jos kerran taaperokin jotain oppii. Täytyy kyllä myöntää, että etenemisvauhti ei ole nopea, koska vääriä vastauksia tulee ilmeisestikin aivan liian paljon. 

Alussa juniori jaksoi keskittyä paremmin, kun pelasimme tietokoneella. Pelin äänteet  ovat synteettisiä, eli tietokoneella tehty, tai ainakin kovin siltä kuulostivat. Mobiiliversion äänteet kuulostavat toisinaan aivan joltain muulta kuin ihmispuheelta, joten kaipa idea pääsi juniorilta unohtumaan ja huomio kiinnittyi helpommin peliympäristön animaatioihin. Vaikka mobiiliversion äänet ovat tietokoneversiota huonommat, grafiikka on odotuksenmukaisempi ja kosketusnäyttöä on helpompi käyttää kuin hiirtä. Siis jos peliä vertaa muihin tarjolla oleviin mobiilipeleihin tai muihin tarjolla oleviin tietokonepeleihin. Voisin siis hyvin kuvitella, että esikoululaisia ja koululaisia puhuttelevampi ja siis heille toimivampi versio on mobiilipeli. Taaperoille on ehkäpä PC-versio tehokkaampi paremman äänenlaadun takia, jos hiiren käyttö ei haittaa. Itse en kuitenkaan halua koukuttaa lastani tietokoneeseen, ja mobiilipelitkin kaivamme esille vain silloin, kun harhautus on tarpeen.

Alun perin törmäsin koko peliin, kun näin sosiaalisessa mediassa videon tuttavani kaksivuotiaasta lukemassa yksinkertaisia taaperosanoja. Oli oppinut tämän pelin avulla. Aloin pohtia pelin mahdollisuuksia lukemiseen opettamisessa. Peli ohjaa pelaajan kiinnostumaan kirjaimista nykylapsille kiinnostavalla tavalla, ja tietokoneversioissa voi lukemani kuvauksen perusteella edetä kirjaimista tavuihin, sanoihin ja lyhyisiin teksteihin. Jos ja kun etenemisvauhti on (lähes)kouluikäisellä vähän nopeampi, tulee tuloksiakin varmasti nopeammin. Kaikki lapset eivät varmaankaan tykkää tietokonepeleistä (vai tykkäävätkö?), mutta monia ne varmasti kiinnostavat.



Lähetä kommentti