SOCIAL MEDIA

torstai 30. huhtikuuta 2020

Kaksikielisen sanaston kehityksestä ja treenauksesta

Seuraavaksi olisi tarkoitus vähän hahmotella lapsen sanaston kehitystä ja tarjota vinkkejä kotikutoiisiin sanastoharjoituksiin leikki-ikäisille ja vähän vanhemmillekin, joilla sanat pakkaavat unohtumaan tai on vaikea painaa mieleen. Tekstin lopussa kuvailemiani harjoituksia voi tehdä sekä yksi että kaksikielisen lapsen kanssa, mutta olen kirjoittanut tämän tekstin kaksikielisen lapsen kielen kehityksen näkökulmasta. Useinhan jompikumpi tai joku kielistä on silloin tällöin vähän toista heikompi. Silloin voi auttaa lasta auttamaan heikompaa kieltä.

Kun taapero alkaa käyttää omaksumiaan sanoja, ne on tallennettu mielen perukoihin horisontaalisesti. Lapsi on siis liittänyt usein sanoja, jotka hän usein kuulee yhdessä, kuten vaikkapa nopea auto tai juoda maitoa. Tässä sanaston kehityksen vaiheessa tiedot ja taidot ovat vielä täysin yksilön kokemuspohjalla, eli jos vaikkapa lapsella on punainen nalle tai pupu, on väri punainen liitetty nalleen tai pupuun eikä sydämeen, kuten meidän aikuisten sanastossa luultavasti on. Auto ja potkuauto voivat yhtä hyvin olla lapsen sanastossa nopeita, vaikka aikuisen mielestä potkuauto on luultavasti aika hidas.


maanantai 20. huhtikuuta 2020

Eskarikuukausi Suomessa

Tämä kammottavan kummallinen vuosi alkoi meillä jo varsin jännissä merkeissä. Minulla oli vuorossa viimeinen opintoihin kuuluva harjoittelu ja lapselle olin järjestänyt samaksi ajaksi eskarikuukauden kotikulmillani Lounais-Suomessa. 

Saksassa ei tavallisissa tarhoissa esikouluja ole, vaikka silloin tällöin "eskarilaiset" tekevätkin heille suunniteltuja tehtäviä tai vierailuja poliisiasemalle, kirjastoon tai teatteriin. Eskariluokkia löytyy joidenkin koulujen yhteydestä isommista kaupungeista. Käsittääkseni niihin ei kuulu aina iltapäiväkerhoa, joten työssä käyville vanhemmille eivät ne taida olla kovinkaan realistinen vaihtoehto.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Blogimatka Luxemburgiin

Tämä kummallisen kammottava vuosi alkoi meillä jo varsin jännissä merkeissä. Minulla oli vuorossa viimeinen opintoihin kuuluva harjoittelu ja lapsella eskarikuukausi kotikulmillani Lounais-Suomessa.  Tarkoitus oli myös harjoitella luistelua, hiihtämistä sekä peuhailla lumessa tammikuun paukkupakkasissa. Tekojäälle pääsimme ja luistelu alkoi sujuakin ihan kivasti meiltä molemmilta, mutta kaikki muu talvipuuhailu jäi ikävä kyllä haaveeksi lumen puutteen takia.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Kotiutumisen erävoitto

Maanantai oli varsin jännittävä päivä. Napero oli kutsuttu ensimmäistä kertaa kyläilemään ihan ilman meitä. Mukaan olisi toki saanut mennä, jos olisimme niin halunneet. Päiväkotikaverin äiti lupasi lisäksi noukkia molemmat kotimatkalla mukaansa, joten meitä ei tarvittu edes kyydittäjiksi. Kotiinhakuaika jätettiin auki, mutta oletin, että kyläluudan saa hakea takaisin viiden ja kuuden välillä.
perjantai 27. huhtikuuta 2018

Mitä meille kuuluu?

Koska kulunut vuosi on ollut aika haipakkaa, ei ole ollut paljon aikaa kirjoitella tänne blogiinkaan. Tässä siis kevään kuulumiset pikapyrähdyksenä!

Alkuvuonna oli koulussa vähemmän opetusta, enemmän käytännön harjoittelua. Arjessa tämä tarkoitti vähemmän istuskelua tunneilla, enemmän istuskelua koneen ääressä terapiasuunnitelmia hioen. Oli muuten aikaavievää hommaa, koska en ole aikaisemmin niin pitkiä sepustuksia saksaksi kirjoitellut, vaan saksankieliset naputteluni ovat olleet noin tekstiviestin mittaisia.
torstai 8. maaliskuuta 2018

Takaisin koulunpenkille

Viime kesänä pyöri päässäni monia kysymyksiä. Olin jännän äärellä: Mihin kaikkeen tarvii varautua, jos alkaa opiskella uudessa maassa? Mitä kaikkea joutuu opettelemaan uudestaan, kun koulun penkkiä on viimeksi kulutellut lähes vuosikymmen sitten? Sain kaikkien yllätykseksi koulupaikan ja piti miettiä, onko järkeä hankkia uusi pätevyys ja pystyykö vanhakin vielä oppimaan uuden ammatin. Totta kai oppiminen aina kannattaa, erityisesti aikuisella iällä!




perjantai 24. marraskuuta 2017

Lastenvahdin oharit ja Rollareiden keikka

Muutama viikko sitten koitti päivä, jota mies oli koko alkusyksyn odottanut: Rolling Stones saapui kotikulmille. Pitäähän näitä rokkilegendoja päästä katsomaan, vielä kun jaksavat kierrellä. Mistä sitä tietää, ehkäpä tämä kiertue on tosiaankin sitten se viimeinen.